Missä eläviä löysin, siellä löysin tahtoa valtaan; ja vielä palvelevan tahdossa minä havaitsin tahdon olla herrana.
Että heikompi palvelee väkevämpää, siihen sen taivuttaa oma tahto, joka tahtoo olla vielä heikomman herra: vain tätä halua vailla se ei voi tulla toimeen.
Ja kuten pienempi antautuu suuremmalle, jotta sillä olisi halu ja valta pienimmässä: näin antaa suurinkin vielä itsensä pois ja panee vallan takia alttiiksi — hengen.
Tämä on suurimman antautumista, että se on uhkayritystä ja vaaraa ja arvanheittoa kuolemasta.
Ja missä uhrausta ja palveluksia ja rakkaudensilmäyksiä on: sielläkin on tahtoa olla herrana. Salateitä hiipii siellä heikompi linnaan ja aina mahtavamman sydämeen saakka — ja varastaa siellä valtaa.
Ja tämän salaisuuden puhui elämä itse minulle: "Katso, sanoi se, minä olen se, jonka alati täytyy voittaa itsensä."
Tosin, te kutsutte sitä tahdoksi siittämiseen tai haluksi päämaaliin, korkeampaan, kaukaisempaan, moninaisempaan: mutta kaikki tämä on yhtä ja yksi ainoa salaisuus.
Mieluummin minä käyn perikatoonkin kuin luovun tästä yhdestä; ja totisesti, missä perikatoa on ja lehtien varisemista, siellä elämä uhraa itsensä — vallan tähden!
Että minun täytyy olla taistelu ja tuleminen ja tarkoitusperä ja tarkoitusperien ristiriita: oi, ken tahtoni arvaa, hän arvaa luultavasti myöskin millaisia käyriä teitä sen täytyy kulkea!
Mitä tuonenkin, ja miten rakastanenkin — pian minun täytyy olla sen vastustaja ja rakkauteni vastustaja: niin tahtoo minun tahtoni.