Ja sinäkin, tietäväinen, olet vain minun tahtoni polku ja jälki: totisesti, minun tahtoni valtaan kulkee sinunkin tahtosi jaloilla totuuteen!
Totisesti se ei osannut totuuteen, ken laukaisi sen jälkeen sanan "tahdosta olemassaoloon": tätä tahtoa — ei ole!
Sillä: mikä ei ole olemassa, se ei voi tahtoa; mutta mikä on olemassaolossa, miten se voisi vielä tahtoa olemassaoloon!
Vain, missä on elämää, siellä myös on tahtoa: mutta ei tahtoa elämään, vaan — niin minä opetan sinulle tahtoa valtaan!
On paljon, mitä eläväinen arvostelee itse elämää korkeammaksi; mutta itse arvioimisestakin puhuu — "tahto valtaan!" —
Näin opetti minulle kerran elämä: ja sillä minä ratkaisen teille, te viisaimmat, vielä teidän sydämenne arvoituksen.
Totisesti, minä sanon teille: hyvää ja pahaa, joka olisi katoamatonta, — sitä ei ole! Itsestään täytyy sen alati jälleen voittaa itsensä.
Arvoillanne ja sanoillanne hyvästä ja pahasta te käytätte väkivaltaa, te arvioijat: ja tämä on teidän kätketty rakkautenne ja teidän sielujenne loisto, vapiseminen ja tulvinta.
Mutta voimakkaampi väkivalta kasvaa teidän arvoistanne ja uusi voitto: sitä vastaan murskaantuu muna ja munankuoret.
Ja kenen täytyy luoja olla hyvässä ja pahassa: totisesti, hänen täytyy ensin olla tyhjäksitekijä ja rikkimurtaa arvot.