Hiukan enemmän, hiukan vähemmän: se juuri on täällä paljon, se on täällä enin.
Seisoa lihakset velttoina ja tahto valjaista riisuttuna: se on vaikeinta teille kaikille, te ylhäiset!
Kun valta käy armolliseksi ja tulee alas näkyviin: kauneudeksi minä kutsun sellaista alastuloa.
Enkä minä pyydä keneltäkään niinkuin sinulta juuri kauneutta, sinä voimakas: sinun hyvyytesi olkoon sinun viimeinen itsesi-valtaaminen.
Kaikkea pahaa minä uskon sinusta: senvuoksi minä tahdon sinulta hyvää.
Totisesti, minä nauroin usein noille heikoille raukoille, jotka luulevat itseään hyviksi, siksi että heillä on hervottomat käpälät!
Pilarin hyveeseen sinun tulee pyrkiä: kauniimmaksi se käy alati ja sirommaksi, mutta sisällisesti kovemmaksi ja kantavammaksi, mitä korkeammalle se nousee.
Niin, sinä ylhäinen, kerran sinä olet vielä oleva kaunis ja pitävä kuvastinta oman kauneutesi edessä.
Silloin sinun sielusi on värisevä jumalallisista pyyteistä; ja rukoilemista tulee olemaan vielä sinun turhamielisyydessäsikin!
Tämä nimittäin on sielun salaisuus: vasta kun sankari on hyljännyt sen, lähenee sitä, unessa, — yli-sankari. —