Totisesti, ei voisi teillä olla parempaa naamiota, te nykyaikaiset, kuin omat kasvonne ovat! Kuka voisi teitä — tuntea!
Kirjoitettuina täyteen menneisyyden merkkejä ja nämäkin merkit uusilla merkeillä tuhrittuina: näin te olette kätkeneet itsenne hyvin kaikilta merkkeinselittäjiltä!
Ja jos on munaskuittenkin tutkija: kukapa vielä uskoo, että teillä on munaskuut! Väreistä te näytätte olevan leivotuita ja yhteenliimatuista liuskoista.
Kaikki ajat ja kansat katsovat kirjavina teidän hunnuistanne; kaikki tavat ja uskot puhuvat kirjavina teidän liikkeistänne.
Ken riisuisi yltänne hunnut ja verhot ja värit ja liikkeet: kyllin paljon hänellä olisi jäljellä peloittaakseen sillä linnut.
Totisesti, minä itse olen peljästynyt lintu, joka kerran näki teidät alastomina ja ilman väriä; ja minä lensin pois, kun luuranko tarjosi minulle rakkautta.
Ennemmin minä toki olisin vaikka päiväläisenä Manalassa ja menneisyyden varjojen luona! — Uhkeampia ja täyteläisempiähän ovat itse manalaisetkin kuin te!
Tämä, niin tämä on minun sisälmysteni kirvely, etten voi sietää teitä alastomina enkä vaatetettuina, te nykyaikaiset!
Tulevaisuuden kaikki kauhu ja kaikki, mikä milloinkaan sai paenneet linnut värisemään, on totisesti mieluisampaa ja vähemmän vierasta kuin teidän "todellisuutenne".
Sillä näin te puhutte: "Todellisia me olemme kokonaan, ja ilman uskoa ja harhauskoa": näin te röyhistelette rintaanne — oi, vielä rinnattominakin!