Niin, miten te voisitte uskoa, te kirjavatäpläiset! jotka olette kuvia kaikesta, mitä maailmassa on uskottu!
Itse uskon vaeltavia kumoamisia te olette, ja kaikkien ajatusten niveliltä nyrjähtämistä. Epäuskottavia: näin kutsun minä teitä, te todelliset!
Kaikki ajat kinastelevat toisiansa vastaan teidän hengissänne; ja kaikkien aikojen unet ja kinastelut olivat todellisempia kuin teidän valveillaolonne!
Hedelmättömiä te olette: siksi teiltä puuttuu uskoa. Mutta kenen täytyi luoda, hänellä oli alati myöskin tosiunensa ja tähtienteensä — ja hän uskoi uskoon! —
Puoliavoimia portteja te olette, joilla haudankaivajat odottavat. Ja tämä on teidän todellisuutenne: "hävitä vain kaikki ansaitsee."
Oi millaisina te siinä seisotte, te hedelmättömät, miten laihoina kylkiluilta! Ja moni teistä varmaan itsekin tiesi sen.
Ja hän puhui: täällä on varmaan käynyt jumala minun nukkuessani ja salaa ottanut minulta jotakin? Totisesti, kylliksi tehdäkseen itselleen siitä vaimon!
"Ihmeellinen on kylkiluitteni köyhyys!" — näin puhui jo moni nykyaikainen.
Niin, nauruksi te olette minulle, te nykyaikaiset! Ja vallankin kun te ihmettelette itseänne!
Ja voi minua, ellen voisi nauraa teidän ihmettelyllenne, vaan täytyisi minun niellä kaikki inhoittava, mitä maljoissanne on!