Mutta valhettelija se oli raskauksineen; ja mieluummin minä tahdon uskoa mieheen kuussa kuin naiseen.
Tosin, vähän on miestä hänessäkin, tuossa kainossa öitsijässä.
Totisesti, pahalla omallatunnolla se vaeltaa yli kattojen.
Sillä se on himokas ja kateellinen, munkki kuussa, maata se himoitsee ja rakastavaisten kaikkia riemuja.
Ei, minä en pidä tuosta kissasta katoilla! Inhoittavia ovat minulle kaikki, jotka hiipien kiertävät puoleksi suljetulta ikkunoita.
Hurskaana ja äänettömänä se vaeltaa tähtitantereilla: mutta minä en suvaitse hiljaaliikkuvia miesjalkoja, joissa ei edes kannus kilise.
Jokaisen rehellisen askel puhuu; mutta kissa kulkee varkain yli maan.
Katso, kissan kaltaisena tulee kuu esiin ja epärehellisenä. —
Tämän vertauksen minä annan teille, te herkkätunteiset teeskentelijät, teille, te "puhtaasti-tietäväiset"! Teitä minä kutsun — himokkaiksi!
Tekin rakastatte maata ja maallista: minä ymmärrän teidät hyvin! — mutta häveliäisyyttä on teidän rakkaudessanne ja pahaa omaatuntoa, — kuun kaltaisia te olette!
Ylenkatseeksi maallista kohtaan on teidän henkenne houkuteltu, mutta ei teidän sisälmyksiänne: mutta ne ovat väkevimmät teissä!
Ja nyt häpeää teidän henkenne, että se noutaa sisälmystenne mieltä, ja kulkee oman häpeänsä takia piilo- ja valheteitä.