Mutta minä tulin teidän lähellenne: silloin minulle valkeni päivä — ja nyt se valkenee teille, — loppunut on lemmenliitto kuun kanssa!
Katsokaa toki tuonne! Kiinnisaatuna ja kalvaana se on tuolla — aamuruskon edessä!
Sillä se tulee jo, tuo hehkuva, — sen rakkaus maahan tulee!
Viattomuutta ja luomishalua on kaikki auringonrakkaus!
Katsokaa toki tuonne, miten se kärsimättömänä tulee yli meren! Ettekö tunne sen rakkauden janoa ja kuumaa hengitystä?
Merta se tahtoo imeä ja juoda sen syvyyden luoksensa korkeuteen: silloin kohoaa meren himo tuhansin rinnoin.
Auringon janon suutelemaksi ja imemäksi se tahtoo tulla; ilmaksi se tahtoo tulla ja korkeudeksi ja valon uraksi ja itse valoksi!
Totisesti, auringon lailla minä rakastan elämää ja kaikkia syviä meriä.
Ja tämä on minulle tietoa: kaiken syvän tulee nousta ylös — minun korkeuteeni! —
Näin puhui Zarathustra.
Oppineista.