Kuten sellaiset, jotka seisovat kadulla ja töllistelevät ohikulkijoita: näin odottavat hekin ja töllistelevät ajatuksia, joita toiset ovat ajatelleet.
Jos heihin käsineen tarttuu, niin he pölyävät kuin jauhosäkit, ja vastoin tahtoaan: mutta kenpä arvaisi, että heidän pölynsä on syntynyt jyvistä ja suvisten kenttien keltaisesta riemusta?
Jos he ovat olevinaan viisaita, niin minua hiukan vituttaa heidän pienet mietelauseensa ja totuutensa: usein on heidän viisaudessaan sellainen haju kuin se nousisi lätäköstä: ja totisesti, minä olenkin jo kuullut sammakon kurnuttavan siitä!
Taitavia he ovat, heillä on älykkäät sormet: mitä on minun yksinkertaisuuteni heidän moninaisuutensa rinnalla! Kaiken langanpujottamisen ja solmimisen ja kutomisen heidän sormensa ymmärtävät: näin he kutovat hengen sukkia!
Hyviä kellolaitoksia he ovat, kun vain pidetään huoli siitä, että ne vedetään oikein vireeseen! Sitten ne näyttävät petoksetta tunnin ja pitävät pientä melua senohella.
Myllylaitoksen tavoin he tekevät työtä ja jyskyttävät: heille tulee vain heittää hedelmäjyvänsä! — he kyllä ymmärtävät jauhaa jyvän pieneksi ja tehdä siitä valkeata pölyä.
He tähystelevät tarkasti toisiaan eivätkä luota suuresti toisiinsa. Kekseliäinä pienissä viekkauksissa he odottavat sellaisia, joiden tietäminen kulkee veltoin jaloin, — hämähäkkien lailla he odottavat.
Minä näin heidän alati valmistavan varovasti myrkkyä; ja aina he vetivät silloin lasiset hansikkaat sormiinsa.
Väärillä arvoillakin he osaavat pelata; ja niin innokkaasti näin heidän pelaavan, että he siinä hikoilivat.
Me olemme toisillemme vieraita, ja heidän hyveensä ovat minulle vieläkin vastenmielisempiä kuin heidän vääryytensä ja väärät arpansa.