"Oi, että te ymmärtäisitte minun sanani: 'tehkää vain alati, mitä tahdotte', — mutta olkaa ensin sellaisia, jotka voivat tahtoa!
"Rakastakaa vain alati lähimmäistänne niinkuin itseänne, mutta olkaa ensin sellaisia, jotka itseänsä rakastavat —
"— rakastavat suurella rakkaudella, rakastavat suurella ylenkatseella!" Näin puhuu Zarathustra, jumalaton. —
"Kuitenkin, miksi minä puhun, kun yhdelläkään ei ole minun korviani!
Täällä on vielä yhden hetken liian varhaista minulle.
"Oma edeltäkävijäni minä olen tämän kansan keskuudessa, oma kukonlauluni pimeillä kaduilla.
"Mutta heidän hetkensä tulee! Ja minunkin hetkeni! Hetki hetkeltä he käyvät pienemmiksi, viheliäisemmiksi, hedelmättömämmiksi, — poloinen ruoho, poloinen maanvaltakunta!
"Ja kohta he lepäävät tuossa kuin kuiva nurmi ja aro, ja totisesti! itseensä väsyneinä — ja enemmän kuin vettä janoten tulta!
"Oi salaman siunattu hetki! Oi salaisuus ennen keskipäivää! — Kulovalkeita minä tahdon heistä vielä kerran tehdä ja liekkikielisiä julistajia: —
"julistamaan he tulevat vielä kerran liekkikielin: Se tulee, se on lähellä, suuri keskipäivä!" —
Näin puhui Zarathustra.