Täällä tulevat kaikki kappaleet herttaisina sinun puheesi luokse ja hyväilevät sinua: sillä ne tahtovat ratsastaa sinun seljässäsi. Jokaisella vertauksella sinä ratsastat täällä jokaiseen totuuteen.
Suorana ja vilpittömänä sinä saat täällä puhua jokaiselle kappaleelle: ja totisesti, kuin ylistys kaikuu se heidän korviinsa, että yksi kaikkien kappalten kanssa — puhuu suoraan!
Mutta toista on olla hyljättynä. Sillä, tiedätkö sinä sen, oi Zarathustra? Sillä kertaa kuin sinun lintusi huusi sinun pääsi päällä, silloinkuin sinä seisoit metsässä, epätietoisena minne mennä, eksyneenä, lähellä ruumista: —
— silloinkuin sinä sanoit: 'johtakoot eläimeni minua! Vaarallisempaa minä huomasin olevan olla ihmisten kuin eläinten joukossa': — se oli hyljättynä oloa!
Ja tiedätkö sinä tämän, oi Zarathustra? Silloinkuin sinä istuit saarellasi, viinikaivo tyhjien ämpärien joukossa, antaen ja kuluttaen, janoovaisten joukossa lahjoittaen ja ammentaen:
— kunnes sinä viimein istuit yksin janoovaisena juopuneitten joukossa ja öisenä valitit: 'eikö ottaminen ole autuaampaa kuin antaminen? Ja varastaminen vielä autuaampaa kuin ottaminen?' — se oli hyljättynä oloa!
Ja tiedätkö sinä tämän, oi Zarathustra? Kun sinun hiljaisin hetkesi tuli ja ajoi sinut pois itsesi luota, kun se häijysti kuiskaten sanoi: 'Puhu ja murru!' —
— kun se teki sinulle kaiken odotuksesi ja vaikenemisesi tuskaksi ja masensi sinun nöyrän rohkeutesi: se oli hyljättynä oloa! —
Oi yksinäisyys! Sinä kotini yksinäisyys! Miten autuaasti ja hellästi sinun äänesi minulle puhuu!
Me emme kysy toisiltamme, me emme valittaen kiusaa toisiamme, me käymme avoimesti yhdessä läpi avoimien ovien.