Heidän jäykät viisaansa: minä kutsuin heitä viisaiksi, enkä jäykiksi, — niin minä opin sanoja nielemään. Heidän haudankaivajansa: minä kutsuin heitä tutkijoiksi ja koettelijoiksi, — niin minä opin sanoja vaihtamaan.
Haudankaivajat kaivoivat itselleen sairauksia. Vanhan perkeen alla lepää ilkeitä höyryjä. Ei tule koskea liejuun. Tulee elää vuorilla.
Autuain sieraimin minä hengitän jälleen vuorivapautta! Lunastettu on viimein minun nenäni kaiken ihmisolemuksen hajusta!
Väkevän ilman kuin kuohuvan viinin kutittamana aivastaa minun sieluni, — aivastaa ja riemuitsee itselleen: terveydeksi! —
Näin puhui Zarathustra.
Kolmesta pahasta.
l.
Unessa, viimeisessä aamu-unessa minä seisoin tänään kallionkielekkeellä, — tuollapuolen maailmaa, pitelin vaakaa ja punnitsin maailmaa.
Oi, että aamurusko tuli liian varhain minun luokseni: hehkullaan se minut herätti, tuo mustasukkainen! Mustasukkainen se on aina minun aamu-unihehkulleni.
Mahdollinen mitata sen, jolla on aikaa, mahdollinen punnita hyvän punnitsijan, mahdollinen saavuttaa väkevien siipien, mahdollinen arvata jumalallisten pähkinänsärkijäin: sellaiseksi minun uneni havaitsi maailman: —