Minun uneni, rohkea purjehtija, puoleksi laiva, puoleksi pyörretuuli, perhosten lailla vaitelias, kärsimätön kuin nuolihaukka: miten sillä oli maailmanpunnitsemiseen tänään kärsivällisyyttä ja aikaa!
Kehoittiko sitä ehkä salaisesti minun viisauteni, minun naurava valvova päiväviisauteni, joka pilkkaa kaikkia "katoamattomia maailmoita?" Sillä se puhuu: "missä voimaa on, siellä tulee myöskin luku mestariksi: sillä on enemmän voimaa."
Miten varmana minun uneni katseli tätä äärellistä maailmaa, ei uutta, ei vanhaa utelevana, ei peljäten, ei rukoillen: —
— ikäänkuin pyöreä omena tarjoisi itsensä minun kädelleni, kypsä kultaomena, jolla on viileän-suloinen sametti-iho: — niin tarjosi maailma minulle itsensä: —
— ikäänkuin puu minulle viittoisi, leveäoksainen, väkevätahtoinen, joka on kaaristunut matkasta-uupuneen istuinsijaksi ja astinlaudaksi: niin oli maailma minun kallionkielekkeelläni: —
— ikäänkuin sirot kädet kantaisivat minua kohti lipasta, — lipasta, joka on avoin kainosti kunnioittavien silmien ihastukselle: näin ojensi maailma itsensä tänään minulle: —
— ei kyllin arvoitusta peloittaakseen ihmisrakkauden luotaan, ei kyllin selitystä nukuttaakseen ihmisviisauden: — inhimillinen hyvä olio oli minulle tänään se maailma, josta puhutaan niin pahaa!
Miten minä kiitän aamu-untani, että minä sain tänään varhain näin punnita maailman! Inhimillisenä hyvänä oliona se tuli minun luokseni, tuo uni ja sydämenlohduttaja!
Ja jotta minä päivällä tekisin niinkuin se ja oppisin siltä mitä sillä on parhainta: niin minä tahdon asettaa nyt kolme pahinta asiaa vaa'alle ja inhimillisen hyvin punnita ne. —
Ken siunaamaan opetti, hän opetti myös kiroamaan: mitkä ovat nuo kolme parhaimmin kirottua asiaa maailmassa? Nämä minä tahdon asettaa vaa'alle.