Hekuma, vallanhimo, itsekkäisyys: nämä kolme tulivat tähän saakka parhaimmin kirotuiksi ja pahimmin kielletyiksi ja valhetelluiksi, — nämä kolme minä tahdon inhimillisen hyvin punnita.
Hyvä! Tässä on minun kallionkielekkeeni, ja tuolla meri: se vyöryy minua kohti, pörhöisenä, hyväilevänä, tuo uskollinen vanha satapäinen koirahirviö, jota minä rakastan.
Hyvä! Täällä minä tahdon pitää vaakaa vyöryvän meren yllä: ja yhden todistajankin minä valitsen katselemaan, — sinut, sinä erakkopuu, sinä väkevätuoksuinen, laajasti-kaareutuva, jota minä rakastan! —
Mitä siltaa myöten nykyisyys käy tulevaisuuteen? Minkä pakon mukaan korkea pakottaa itsensä alhaisempaan? Ja mikä käskee korkeimman — kasvamaan vielä korkeammaksi? —
Nyt on vaaka tasapainossa ja paikoillaan: kolme raskasta kysymystä minä heitin siihen, kolme raskasta vastausta on toisessa vaakakupissa.
2.
Hekuma: kaikille katumuspaitaisille ruumiin-halveksijoille tutkain ja paalu, ja kaikkien tuonpuoleisten odottajien "maailmaksi" kiroama: sillä se pilkkaa ja pettää kaikkia houre- ja harhaopettajia.
Hekuma: roskaväelle hiljainen tuli, missä se poltetaan; kaikelle madonsyömälle puulle, kaikille löyhkääville ryysyille valmistettu poltto- ja kiehutusuuni.
Hekuma: vapaille sydämille viaton ja vapaa, maan yrttitarha-onni, kaiken tulevaisuuden kiitollisuuden-ylenpalttisuus siirrettynä nykyisyyteen.
Hekuma: vain kuihtuneille suloinen myrkky, mutta jalopeura-tahtoisille suuri sydämenvahvistus, ja kunnioittaen säästetty viinien viini.