Hekuma: korkeamman onnen ja korkeimman toiveen suuri onnenvertaus.
Monelle on nimittäin avioliitto luvattu ja enemmän kuin avioliitto, —
— monelle, joka on itselleen vieraampi kuin mies ja nainen toisilleen: ja ken käsitti täysin, miten vieraat mies ja nainen ovat toisilleen!
Hekuma: — mutta minä tahdon aitoja ajatusteni ja vielä sanojenikin ympärille: jotta siat ja haaveksijat eivät murtaudu minun yrttitarhoihini! —
Vallanhimo: kovimpien sydänkovien tuliruoska; julmimmat tuskat, jotka julmimmat itselleen säästävät; elävän tulirovion synkeä lieska.
Vallanhimo: häijy paarma, joka kiinnitetään turhamaisimpiin kansoihin; kaiken epäileväisen hyveen pilkkaaja: se joka ratsastaa jokaisella hevosella ja jokaisella ylpeydellä.
Vallanhimo: maanjäristys, joka murtaa ja aukimurtaa kaiken lahon ja onton; valkeiksi sivuttujen hautojen vyöryvä jyrisevä rankaiseva rikkimurtaja; salamoiva kysymysmerkki ennenaikaisten vastausten jälkeen.
Vallanhimo: jonka katseen edessä ihminen ryömii ja kyyristyy ja orjailee ja tulee matalammaksi kuin käärme ja sika: — kunnes vihdoin suuri ylenkatse huutaa hänestä —.
Vallanhimo: suuren ylenkatseen hirvittävä opettaja, joka saarnaa kaupungeille ja valtakunnille vasten kasvoja "katoa!" — kunnes ne vihdoin itse huutavat itselleen "katoa!"
Vallanhimo: joka taas houkutellen nousee puhtaittenkin ja yksinäisten tykö ja ylös itseensä tyytyväisille kukkuloille, hehkuen kuin rakkaus, joka houkutellen maalaa purppura-autuuksia maiselle taivaalle.
Vallanhimo: mutta ken kutsuu sitä himoksi, jos korkea halaa alas saadakseen valtaa! Totisesti, mitään sairasta ja himokasta ei ole sellaisessa halussa ja alasastumisessa!