Vihaksi aivan on sille ja inhoksi se, ken ei milloinkaan tahdo puoltaa itseään, ken nielee myrkyllisen syljen ja pahat katseet, tuo liian-kärsivällinen, kaiken-sietäjä, kaikkeentyytyväinen: se nimittäin on orjien tapa.

Jos joku orjailee jumalien ja jumalallisten askelten edessä, jos ihmisten ja heikkojen ihmisajatusten edessä: kaikkea orjien tapaa se pilkkaa, tuo autuas itsekkäisyys!

Huono: niin se kutsuu kaikkea, mikä on masennettua, itaran-orjamaista, epävapaita vilkutussilmiä, ahdistettuja sydämiä, ja tuota petollista taipuvaa lajia, joka levein aroin huulin suutelee.

Ja rikkiviisaus: niin se kutsuu kaikkea, mitä orjat ja vanhukset ja väsyneet kokkaelevat; ja varsinkin koko tuota katalaa hourupäistä, ylen ovelapäistä pappishulluutta.

Mutta rikkiviisaat, kaikki nuo papit, maailmaan väsyneet ja ne, joiden sielu on nais- ja orjasukua, — oi, miten ilkeästi ne ovat ammoisista ajoista vehkeilleet itsekkäisyyden kanssa!

Ja se juuri muka olisi oleva hyvettä ja kutsuttava hyveeksi, että vehkeiltäisiin ilkeästi itsekkäisyyden kanssa! Ja "epäitsekkäiksi" — niin tahtoivat itseään hyvällä syyllä kaikki nuo maailmaan väsyneet pelkurit ja ristihämähäkit.

Mutta niille kaikille tulee nyt päivä, muutos, teloitusmiekka, suuri keskipäivä: silloin on paljon tuleva ilmi!

Ja ken sanoo Minää eheäksi ja pyhäksi ja itsekkäisyyttä autuaaksi, totisesti, hän sanoo myöskin, mitä hän tietää, tietäjä: "Katso, se tulee, se on lähellä, suuri keskipäivä!" —

Näin puhui Zarathustra.

Raskauden hengestä.