Kaikkeentyytyminen, joka osaa maistaa kaikkea: se ei ole parhain maku! Minä kunnioitan vastahakoisia nirsoja kieliä ja vatsoja, jotka ovat oppineet sanomaan "Minä" ja "jaa" ja "ei".
Mutta pureksia ja sulattaa kaikki — se on oikea sikojen tapa. Alati sanoa J-A-A — sen oppi yksin aasi, ja ken sen henkeä on! —
Syvä keltainen ja kuuma punainen: niin tahtoo minun lajini, — se sekoittaa verta kaikkiin väreihin. Mutta ken huoneensa valkeaksi sivuaa, hän ilmaisee minulle valkeaksi sivutun sielun.
Muumioihin rakastuvat toiset, toiset kummituksiin; ja molemmat ovat yhtä vihamielisiä kaikkea lihaa ja verta kohtaan — oi, miten molemmat ovat minulle vastenmielisiä! Sillä minä rakastan verta.
Ja siellä minä en tahdo asua ja oleskella, missä jokainen sylkee ja purskuttaa: se nyt on minun makuni, — mieluummin minä eläisin varkaiden ja valapattojen joukossa. Kenelläkään ei ole kultaa suussa.
Mutta vielä iljettävämpiä ovat minulle kaikki syljennuolijat; ja iljettävimmän ihmis-elukan, minkä löysin, sen minä kastoin kärkkyilijäksi: se ei tahtonut rakastaa ja tahtoi kuitenkin elää rakkaudesta.
Poloisiksi minä kutsun kaikkia, joilla on vain yksi valinta: tulla pahoiksi eläimiksi tai pahoiksi eläintenkesyttäjiksi: sellaisten luo minä en rakentaisi itselleni majaa.
Poloisiksi minä kutsun niitäkin, joiden alati täytyy odottaa — he ovat minulle vastenmielisiä: kaikki tullimiehet ja kaupustelijat ja kuninkaat ja muut maan- ja laatikonvartiat.
Totisesti, minä opin myös odottamisen ja perinpohjin, — mutta ainoastaan itseni odottamisen. Ja ennen kaikkea minä opin seisomaan ja käymään ja juoksemaan ja hyppimään ja kapuamaan ja tanssimaan.
Mutta tämä on minun oppini: ken tahtoo kerran oppia lentämään, hänen täytyy ensin oppia seisomaan ja käymään ja juoksemaan ja kapuamaan ja tanssimaan: — lentämistä ei saavuta lentämällä!