Köysiportailla minä opin kapuamaan ylös moneen ikkunaan, reippain jaloin minä kiipesin korkeisiin mastoihin: istua tiedon korkeilla mastoilla ei tuntunut minusta miltään halpa-arvoiselta autuudelta, —
— liehua pienten liekkien lailla korkeilla mastoilla: pieni tuli tosin, mutta kuitenkin suuri lohtu tuuliajoisille merimiehille ja haaksirikkoisille! —
Moninaisilla teillä ja tavoilla minä tulin totuuteeni: en minä yhtä ainoata porrasta myöten noussut siihen korkeuteen, missä minun silmäni liitää etäisyyteeni.
Ja alati minä kysyin vain vastenmielisesti teitä, — se oli aina minulle vastenmielistä! Mieluummin minä kysyin ja koettelin itse teitä.
Koettelemista ja kysymistä oli minun kaikki kulkuni: — ja totisesti, myöskin vastaamaan täytyy oppia sellaisiin kysymyksiin! Mutta se — on minun makuni:
— ei hyvä, ei huono, mutta minun makuni, jota minä en enää häpeä enkä pidä salassa.
Se — on nyt minun tieni, — missä on teidän? niin minä vastasin niille, jotka kysyivät minulta 'tietä'. Tietä nimittäin — ei ole! —
Näin puhui Zarathustra.
Vanhoista ja uusista tauluista.
l.