Minä suljen kehiä ympärilleni ja pyhiä rajoja; yhä harvemmat nousevat kanssani yhä korkeammille vuorille: minä rakennan vuoriston yhä pyhemmistä vuorista. —
Mutta mihin ikinä te nousette minun kanssani, oi veljeni: pitäkää huoli, ettei yhtään kärkkyilijää nouse teidän kanssanne!
Kärkkyilijä: se on mato, mateleva, kiemurtelevainen, joka tahtoo tulla lihavaksi teidän sairaissa haavoittuneissa sopissanne.
Ja se on hänen taitonsa, että hän arvaa nousevaiset sielut, silloinkuin ne ovat väsyneitä: teidän huoleenne ja alakuloisuuteenne, teidän arkaan häveliäisyyteenne hän rakentaa iljettävän pesänsä.
Missä väkevä on heikko, jalo liian lempeä, — siihen hän rakentaa iljettävän pesänsä: kärkkyilijä asuu siinä, missä suurella on pieniä haavoittuneita soppia.
Mikä on kaiken olevaisen korkein laji ja mikä alhaisin? Kärkkyilijä on alhaisin laji; mutta ken korkeimmasta lajista on, hän elättää useimmat kärkkyilijät.
Sillä se sielu, jolla on pisimmät portaat ja joka voi astua syvimmälle alas: kuinka eivät useimmat kärkkyilijät istuisi hänen kimpussaan? —
— tilavin sielu, joka laajimmin voi itsessään juosta ja harhailla ja leijailla; tuo välttämättömin, joka riemusta sattumaan syöksyy: —
— olevainen sielu, joka syntymiseen sukeltaa; omistavainen, joka tahtoo tahtomiseen ja pyytämiseen: —
— tuo itseänsä pakeneva, joka avarimmassa kehässä saavuttaa itsensä; viisain sielu, jota narrius suloisimmin kehoittaa: —