— tuo itseään enimmän rakastava, jossa kaikella on virtauksensa ja vastavirtauksensa ja vuoksensa ja luodevetensä: — oi, kuinka ei korkeimmalla sielulla olisi pahimmat kärkkyilijät?
20.
Oi veljeni, olenko minä sitten julma? Mutta minä sanon: mikä suistuu, sitä pitää vielä sysättämänkin!
Kaikki tämänpäiväinen — se suistuu, se sortuu: ken tahtoisi sitä pidättää! Mutta minä — minä tahdon sitä sysätä menemään!
Tunnetteko hekuman, joka vyöryttää kiviä jyrkkiin syvyyksiin? — Nämä tämänpäivän ihmiset: katsokaa toki, miten ne vyöryvät minun syvyyksiini!
Parempien soittajien alkusoitto minä olen, oi veljeni! Esimerkki! Seuratkaa minun esimerkkiäni!
Ja ketä te ette opeta lentämään, opettakaa hänet nopeammin suistumaan! —
21.
Minä rakastan urhoollisia: mutta siinä ei ole kyllin, että on päälle-hakkaaja, — täytyy myöskin osata katsoa, ketä iskee.
Ja usein on siinä enemmän urhoollisuutta, että joku hillitsee itsensä ja käy ohitse: jotta hän säästäisi itsensä arvokkaamman vihollisen varalle!