Näin puhui Zarathustra.
Toinen tanssilaulu.
l.
"Sinun silmääsi katselin äsken, oi Elämä: kultaa näin sinun yösilmässäsi kimmeltävän, — minun sydämeni seisattui tästä hekumasta:
"— kultaisen venheen näin välkkyvän öisillä vesillä, vaipuvan, haipuvan, tanssiin taipuvan venehen kultaisen!
"Minun jalkaani, tanssivimmaiseen, sa katsehen heitit, nauravan, kysyvän, sulavan keinu-katsehen:
"Kaks kertaa vain pienoisin käsin sa kosketit kalistimiisi — silloin jalkani keinui tanssivimmasta jo. —
"Mun kantani nousivat, varpaani kuuntelivat sua uteliaina: näet tanssijan korva se varpaan kärjess' on aina!
"Sua kohti ma juoksin: sa karkkosit silloin, säikkyvämieli; löi vastaani liitävän, liehuvan tukkas kiemura-kieli!
"Sua väistyin, sun tukkaas, mi käärmehtiväisenä taipuu; sa silloin jo seisoit, puoleksi kääntyin, silmässä kutsuva kaipuu.