"Sun katsettas tutkin — neuvoo käyriä teitä se käyrä; käyrillä teillä mun oppii jalkani — käymähän mutkin!
"Sua lähelläni pelkään, sua etäältä ma lemmin; mua pakenet — sa hurmani, mua hakenet — sa turmani: ma kärsin, vaan sun tähtes mitä kärsiä ma emmin!
"Sun kylmäs tulta liehtoo, sun vihas viekoittaa, sun pakos pauloin kiehtoo, sun pilkkas — liikuttaa:
"— ken ei sua vihais, suuri kutojatar paulan, kietojatar kaulan, sa kiusaavainen, etsiväinen, saavuttavainen! Ken ei sua lempis, sa viaton, maltiton, tuulinopsa, lapsensilmä syntinen nainen!
"Kunne viet mua nyt, sa ylin, sa yltiö, kunne? Ja jätät mun jälleen, et, sulo ilkimys, kiitosta tunne!
"Sua tanssien seuraan, vaikka sun jälkesi heikotkin ois! Miss' olet sa? Suo kätes mulle! Tai sormikin riittää vois!
"Täällä luolia, viitoja on: me joudumme pian harhaan! Seis! Etkö huomaa, ett' tulimme pöllöjen, yökköjen tarhaan?
"Sa pöllö! Sa yökkö! Minut ansaanko viet? Miss' oomme? Sa koirista haukkuvan ulvontas oppinut liet.
"Sa armaasti irvistät mulle nyt hammasten valkean sarjan, mua sinkoo päin pahat silmäsi alta kutrisen harjan!
"Yli kantojen, kivien tanssi käy jo; minä metsämies, — sinä tahdotko koirani olla — vai kaurisko?