En ikinä vielä tavannut naista, jolta olisin lapsia halannut, — se olisi sitten oleva se nainen, jota minä rakastan: sillä sua rakastan, oi iäisyys!
Sua rakastan, oi iäisyys!
3.
Jos koskaan henkäys tuli minun tyköni luovasta henkäyksestä ja siitä taivaallisesta välttämättömyydestä, joka pakoittaa sattumatkin tanssimaan tähtitansseja:
jos minä koskaan nauroin luovan salaman naurua, jota teon pitkä jyrinä nurkuen, mutta kuuliaisena seuraa:
jos minä koskaan maan jumal-pöydän ääressä heitin arpaa jumalien kanssa, jotta maa vapisi ja repesi ja purskutti tulivirtoja: —
— sillä jumal-pöytä on maa, ja vapiseva luovista uusista sanoista ja jumal-heitoista: —
oi miten palava kaipuu minulla täytyykään olla iäisyyteen ja sormuksien hääsormukseen, — takaisintulon sormukseen!
En ikinä vielä tavannut naista, jolta olisin lapsia halannut, — se olisi sitten oleva se nainen, jota minä rakastan: sillä sua rakastan, oi iäisyys!
Sua rakastan, oi iäisyys!