"Ken näet itse seisoo sairailla ja heikoilla jaloilla, teidän laillanne, hän tahtoo ennen kaikkea, tietäköönpä hän sen sitten tai kätkeköön sen itseltään: tulla säästetyksi.
"Mutta käsiäni ja jalkojani minä en säästä, minä en säästä sotilaitani: kuinka te sitten kelpaisitte minun sotaani?
"Teidän kanssanne minä turmelisin jokaisen voiton itseltäni. Ja moni teistä kaatuisi, jos hän vain kuulisi minun rumpujeni kaikuvan äänen.
"Ette te ole myöskään kyllin kauniita ja jalosyntyisiä minulle. Minä tarvitsen puhtaita sileitä kuvastimia oppejani varten; teidän pinnallanne tulee minun oma kuvani vääristellyksi.
"Teidän hartioitanne painaa moni taakka, moni muisto; moni ilkeä kääpiö istuu kyyristyneenä teidän loukoissanne. Teissäkin on olemassa kätkettyä roskaväkeä.
"Ja vaikkapa te olette korkeata ja korkeampaa lajia: paljon teissä on käyrää ja epämuodostunutta. Ei ole sitä seppää maailmassa, joka teidät takoisi oikeiksi ja suoriksi.
"Te olette vain siltoja: kulkekoot ne, jotka ovat korkeampia, teidän ylitsenne! Te olette portaita: niinpä älkää vihastuko häneen, joka astuu teidän ylitsenne omaan korkeuteensa.
"Teidän siemenestänne voi myös kerran oikea poika ja täysi perillinen kasvaa: mutta se on kaukana. Te itse ette ole niitä, joilla on oikeus minun perintööni ja nimeeni.
"Teitä en minä odota näillä vuorilla, teidän kanssanne minä en astu alas viimeistä kertaa. Te tulitte vain enteinä siitä, että korkeampia on jo matkalla minun tyköni, —
"— ei suuren kaipuun, suuren iljetyksen, suuren kyllästymisen ihmisiä eikä niitä, joita te kutsutte jumalan jäännöksiksi,