3.
Te korkeammat ihmiset, sydänyö on tulossa: nyt minä tahdon sanoa jotakin teidän korvaanne,niinkuin tämä vanha kello sanoo sen minun korvaani, —
— niin salaperäisesti, niin kammottavasti, niin sydämellisesti kuin tämä sydänyön-kello puhuu sen minulle, joka enemmän on elänyt ja nähnyt kuin yksikään ihminen:
— joka jo teidän isienne sydämen-tuskan-lyönnit luki — ah! ah! kuinka se huokaa, kuinka se unessa nauraa! tuo vanha syvä syvä sydänyö!
Hiljaa! Hiljaa! Nyt kuuluu paljon, mikä päivällä ei saanut ääntyä ilmoille, mutta nyt, viileässä ilmassa, jolloin kaikki melu teidän sydämissännekin vaikeni,
— nyt se puhuu, nyt se kuuluu, nyt se hiipii öisiin ylen valvettuneihin sieluihin: ah! ah! kuinka se huokaa, kuinka se unessa nauraa!
— etkö kuule, kuinka salaperäisesti, kammottavasti, sydämellisesti se puhuu sinulle, tuo vanha syvä syvä sydänyö?
Inehmo, oi!
4.
Voi minua! Mihin on aika joutunut? Enkö minä vaipunut syviin kaivoihin? Maailma nukkuu —