Päästä minut! Päästä minut! Minä olen sinulle liian puhdas! Älä koske minuun! Eikö minun maailmani juuri täydellistynyt?
Minun ihoni on liian puhdas sinun käsillesi. Päästä minut, sinä tyhmä typerä tylsä päivä! Eikö sydänyö ole kirkkaampi?
Puhtaimmat ovat olevat maan herroja, tuntemattomimmat, väkevimmät, sydänyö-sielut, jotka ovat kirkkaampia ja syvempiä kuin yksikään päivä.
Oi päivä, sinä hapuilet minua! Sinä haparoit minun onneani? Minä olen sinusta rikas, yksinäinen, aarrekaivos, kulta-aitta?
Oi maailma, sinä tahdot minut? Olenko minä maailmallinen? Olenko hengellinen? Olenko jumalallinen? Mutta päivä ja maailma, te olette liian kömpelöitä, —
— olkoot kätenne viisaammat, tavoittakaa parempaa onnea, syvempää onnettomuutta, tavoittakaa jotakin jumalaa, älkää tavoittako minua:
— minun onnettomuuteni, onneni on syvä, sinä kummallinen päivä, mutta sittenkään minä en ole mikään jumala, en mikään jumalan-helvetti: syv' itku sen.
8.
Jumalan tuska on syvempi, sinä kummallinen päivä! Tavoita jumalan tuskaa, älä minua! Mikä minä olen! Juopunut suloinen lyyry, —
— sydänyön-lyyry, kellosammakko, jota kenkään ei ymmärrä, mutta jonka täytyy puhua, kuuroille, te korkeammat ihmiset! Sillä ette te ymmärrä minua!