Huol' itkee: "Murru, vuoda verta, sydän! Vaella, jalka! Siipi, lennä! Esille! Ylös! Tuska!" No niin! Hyvä! Oi vanha sydämeni: Huol' itkee: "kestä en!"
10.
Te korkeammat ihmiset, kuinka teistä tuntuu? Olenko minä tietäjä?
Uneksija? Juopunut? Unenselittäjä? Sydänyön-kello?
Kastepisara? Iäisyyden höyry ja tuoksu? Ettekö kuule sitä? Ettekö tunne sitä tuoksua? Juuri nyt täydellistyi minun maailmani, sydänyö on myöskin keskipäivä, —
tuska on myös iloa, kirous myöskin siunausta, yö on myöskin aurinkoa, — menkää pois tai te opitte: viisas on myöskin narri.
Myönsittekö te milloinkaan yhtään iloa? Oi, ystäväni, silloin te myönsitte myös kaiken tuskan. Kaikki oliot ovat yhteenliitetyt, yhteensolmitut, toisiinsa rakastuneet, —
— tahdoitteko milloinkaan yhden kerran olemaan kaksi kertaa, sanoitteko te milloinkaan: "sinä miellytät minua, onni! Kiiruhda, silmänräpäys!" silloin te tahdoitte kaikki takaisin!
— kaikki uudelleen, kaikki iäisesti, kaikki yhteenliitetyksi, yhteensolmituksi, toisiinsa rakastuneeksi, oi silloin te rakastaisitte maailmaa, —
— te iankaikkiset, rakastakaa sitä iankaikkisesti ja aina: ja tuskallekin puhukaa: katoa, mutta tule takaisin! Sillä ilon miel' on — iäisyys!
11.