Norja, rouva Magelssen-Groth, oli oikea norjalaisnainen, punaposkinen, kaunis ja reipas. Hänen rinnallaan hohti jotain kummallista herneviheriätä ja tiilinpunasta, joka sittemmin huomattiin mrs Zabel Barnes Gustafssoniksi, Lontoon naisten ehdottoman raittiusseuran edustajaksi. Suuren, sateenvarjonkokoisen hatunreunan alta pilkisteli kuitenkin niin herttaiset ja hymykuoppaiset kasvot, että kamala pukukin unohtui. — Madame Bogelot Pariisista, Ranskan naisvankien innokas ja toimekas ystävä, ei kelpaisi pariisittaren kaavaksi. Hänen musta villapukunsa ei loistellut silmää ärsyttävällä sukevuudella eikä hänen hyväntahtoisissa, älykkäissä kasvoissaan näkynyt veikistelemisen merkkiäkään.
Kuusi nuorta valkopukuista tyttöä, Ameriikan naisyhdistysten keltainen nauha nappilävessä, oli emäntinä ja he kuljettivat vieraiden luo vähitellen kaikki esiteltävät henkilöt. Syvä kumarrus kummaltakin puolelta, lausutaan: "very happy to see you" sekä "how do you like America?"[4] kumarrellaan taas ja sama juttu uusitaan yhä uudestaan. Läsnäolevien joukossa oli mrs Frank Lesliekin, useampien itseansaittujen miljoonien omistaja. Hänen miehensä perusti "Frank Leslies Paper" nimisen aikakauskirjan, mutta sairastui parantumattomaan tautiin. Vaimo ryhtyi rappiolle joutuneeseen liikkeeseen, laajensi sen ja sai sen odottamattoman kukoistavalle kannalle. Nyt hänellä on palveluksessaan satamäärin uutistenkokoojia, taiteilijoita ja kirjailijoita ja itse hän johtaa suurta kustannus-yhdistystä.
Kun esittelemiset, joita kesti melkein kaksi tuntia, olivat päättyneet, alkoivat puheet. Mrs Blake kuvasi nerokkaasti nais-asian kehitystä Ameriikassa vuoden 1848 jälkeen, jolloin ensimmäinen pieni kokous pidettiin Seneca Fallsissa. Vaikka miehet, sellaiset kuin Garrison, Frederick Douglas ja Robert Purvis kannattivat naisten asiaa, pilkattiin heitä kuitenkin. Kun Elizabeth Cady Stanton uskalsi vaatia äänestys-oikeutta naiselle, pudisteli nais-asian harras ystävä, kveekkarinainen Lucretia Mottkin päätänsä sanoen: — Elizabeth ystävä, liikoja jo vaadit! — Mutta orjien vapautuksen hyväksi työskennellessään edistivät naiset omaa kehitystään ja aika alkoi käsittää heidän vaatimuksiansa. Nyt he seisovat vaalipöydän luona vaatien oikeutenaan, että he, yhteiskunnan äidit, pääsevät mukaan laatimaan niitä lakia, joita he itse tottelevat ja joita heidän tulee opettaa lapsensa tottelemaan.
Lopuksi lausui puhuja lämpimiä tervehdyssanoja vieraille, jotka vuoronsa jälkeen niihin vastasivat, ja sitten juhla vähitellen päättyi.
Seuraavana päivänä oli kolme kokousta, yksi aamulla, yksi puolenpäivän-aikaan ja yksi illalla. Oikeimmin vietti New-Yorkin valtion äänestysoikeus-yhdistys nyt vuosijuhlaansa ja useasta kaupungista oli saapunut edustajia. Yleisöä oli noin 600 henkeä tai enemmän. Kukkaisilla koristetun puhujalavan alapuolella istui rivissä sanomalehtien tiedustelijoita ja piirtäjiä, joiden kynät koko ajan herkeämättä rapsuttivat. Mrs Blake, tummansininen silkkipuku yllään, istui korkeaselkäisessä nojatuolissa puheenjohtajan paikalla.
Vuosikertomus luetteli yhdistyksen toimet kuluneen vuoden ajalla. Tärkeinnä päämaalina oli pidetty kunnallisen äänestys-oikeuden ulottamista naisille, samaa oikeutta äidille kuin isällekkin lapseensa, sekä että saataisiin poliisimatroonia, jotka ottaisivat hoitoonsa poliisien käsiin joutuneet naiset. Luettiin myös New-Yorkin valtion eri kaupunkien nais-yhdistysten vuosikertomukset.[5] Kun eri valtioilla on erilaisia lakeja, on nais-yhdistysten toiminta eri valtioissa hyvinkin eroavainen. Useammat työskentelevät kunnallisen äänestys-oikeuden saavuttamiseksi. Sitä oikeutta ei, näet, ole naisilla muualla kuin yhdessä valtiossa ja kahdessa territooriossa: Kansassissa, Wyomingissa[6] ja Washingtonissa. Niillä seuduilla, joilla naisilla on jo sekä yllämainittu oikeus että kouluneuvostoihin pääsy, koetetaan kaikin tavoin kehittää naisia kansalaisvelvollisuuksien suorittamiseen. Samalla puuhataan väsymättömästi ja hyvin järjestetysti valtiollisen äänestys-oikeuden laajentamista naisille. Luonnollista onkin, että nais-asia kohdistaa tärkeimmäksi päämaalikseen tämän asian, maassa, jossa tietämättömimmällä työmiehellä on oikeus viedä äänensä vaalipöydälle. Sen lisäksi on siirtolaisten ja tietämättömien mustien lukuisuus alkanut synnyttää levottomuutta Yhdysvalloissa ja on ruvettu miettimään, eikö olisi syytä ehkäistä näiden vaikutusta antamalla naisille äänestys-oikeus. Vuonna 1880 oli Yhdysvalloissa noin 21,5 miljoonaa maassa syntynyttä naista ja siirtolaisia 6,5 miljoonaa. Kun viimeksimainitut enimmäkseen ovat miehiä, sattuu, niinkuin Minnesotassa, että heidän ääniensä määrä mainittuna vuonna 40,000 äänellä voitti synnynnäisten ameriikkalaisten äänet. Samoin kuin tämä epäkohta uhkaa pohjoisvaltioita, uhkaa etelävaltioita neekerien ylivalta. Georgiassa y.m. valtioissa on mustilla usein yhtä paljo tai enemmän ääniä kuin valkeilla, joilta orjien vapautussodan aikana sortui miehiä tuhatmäärin.
Ulkomaalaiset edustajatkin kertoelivat, miten nais-asiaa kunkin maassa oli edistetty.
Viimeisenä päivänä piti yhdistyksen puheenjohtaja vastaanotto-pidot eurooppalaisille edustajille. Myös "Sorosis", eräs hienonhieno naisklubbi, kutsui heidät vuosikokoukseensa. Sitä pidettiin Delmonicossa, New-Yorkin maankuulussa ravintolassa ja päättyi päivällisillä samassa paikassa.
Ihailtavat New-Yorkilais-emäntämme eivät heittäneet huoliansa meistä vielä toisena aamunakaan, kun kaupungista lähdimme. He seurasivat meitä Washingtoniin asti ja tiellä he keksivät lukemattomia vieraanvaraisuuden näytteitä. Monta ameriikkalaista edustajaa yhtyi meihin tiellä ja vihdoin meitä oli koko vaununlasti "keltanauhan naisia", joiksi nais-yhdistysten jäseniä nimitetään Ameriikassa.
Hyvin hauskaa oli nähdä Ameriikan naista puhujalavalla. Onhan Euroopassa totuttu pitämään häntä äärimmäisen miesmäisyyden irvikuvana bloomerpuvussa,[7] mieli täynnä tuimaa sappea vahvempaa sukupuolta vastaan. Luullaksemme Ameriikan nainen kuitenkin todellisuudessa tekee eurooppalaiseen kaikista vähin sellaisen vaikutuksen, näki hänet sitten julkisuudessa esiintyvänä tai kodin piirissä. Puhuessaan hän tosin mielellään, kansalaistensa tavalla, käyttää sattuvia sukkeluuksia ja toisinaan hän sirottelee sanoihinsa pieniä viattomia sutkauksia miesten hirmuvallalle. Mutta se tapahtuu mitä hauskimmalla, herttaisimmalla tavalla ja kuulijat käsittävät täydellisesti puhujan tarkotuksen.