— Hauska nähdä teitä, miss Anthony. Mitenkäs tuumanne onnistuvat? Niin-niin, minä teen mitä voin asianne hyväksi. Vai ei teillä ole pääsylippuja? No, saadaan nähdä, saadaan nähdä.
Päästyään meidän luoksemme esitteli hän tyttärensä.
— Hyvää päivää, Bob. Miten voitte? — sanoi miss Anthony. — Hauskaa on nähdä teidän tyttäriänne.
Tytöt kumarsivat hymyillen.
— Lapset — sanoi isä, — tiedättekö, että nyt puhuttelette Susan B:tä?
— Ooh, "Susantäti" — huudahtivat tytöt, sillä miss Anthony on nuorten suuri lemmikki, vaikka eivät olisi häntä koskaan nähneetkään. Ameriikan suuri vapaa-ajattelija, kaunopuhuja, kirjailija oli kovin palavissaan ja pyyhkieli tuon tuostakin rumia mutta rohkeita ja varmapiirteisiä kasvojaan.
— Kuinka suloista ja viileätä teillä mahtaa olla Suomessa! — sanoi hän. — Minun täytyy muuttaa sinne. Täällä on niin kurjaa, kaikki tyyni. Koko ihmiskunta on erehdys. Paras alkaa alusta. Palata häntään ja kokkospähkinöihin.
Hän vilkutti hassun-aikaisesti silmiään, suuteli jäähyväisiksi rouvaansa, joka sillä aikaa oli tullut paikalle, tyttäriänsä ja paria kolmea tytärtensä nais-ystävää — sitä tapaansa hän ei milloinkaan laiminlyö — ja vakuutti: — miss Anthony, te pääsette sisään, sen minä takaan. Tiedättehän että olen nais-asian ystävä, miss Anthony. Sanoitteko, että teillä pitäisi olla sananvalta kokouksessa? Niin-niin, tietysti teillä pitäisi olla. Se on häpeä, että teillä ei ole. Mutta, niinkuin sanoin, koko ihmiskunnan olo on erehdys, tyhmä, kurja erehdys.
Hän vilkui meihin nauraen ja poistui. Heti senjälkeen tuli luoksemme punaisella järjestysmiehen merkillä koristettu herra ja saattoi meidät sisään.
Ensi silmäyksellä huomasi vaan aaltoelevan meren ihmispäitä, viuhkoja ja nenäliinoja. 8,000 ihmistä istui sullottuna tähän jättiläismäiseen huoneeseen, joka oikeimmin oli vastainen teaatterisali, vaikka nyt vaan väliaikaisesti valmistettu. Keskellä oli kukkasilla kaunistettu puhujalava ja sillä seisoi jo kokouksen puheenjohtaja, mr Estee Kaliforniasta. Hänen ympärillänsä oli rivittäin sanomalehtimiesten pöytiä ja niiden välissä puikahteli sähkösanomain-kantajia ja painopoikia. Sali oli koristettu eri valtioiden lipuilla ja vaakunoilla; melkein kaikilla kuulijoilla oli sen lisäksi pieniä "uniooni-lippuja", joita pienimmästäkin syystä heiluteltiin.