Niissä kaupungeissa, joiden väkiluku on 80-100,000 pienempi, on yhteiskoulukysymys ratkaistu hyvin tyynesti, eikä siitä enää kuulu melua pidettävän.
Koulujen näyttelyt ovat tavallisesti koulukokousten ominatuntoina. Näyttely useinkin paljastaa viat, jotka keskusteluissa peitellään. San Fransiskon näyttely oli hyvä, mutta ei erinomainen eikä kovin runsaskaan. Idän valtioista oli vaan harva lähettänyt näyttelyesineitä. Etevimmät olivat S:t Louisin ja Kalifornian, — oikeimmin San Fransiskon — lastentarha-osastot somine, järjestelmän mukaan tehtyine savi- ja pahviteoksineen. Erittäinkin olivat saviteokset hämmästyttävän hyvät. Toivottava asia vaan on, että Ameriikassa ei tehdä sellaisia lastentarhasyntejä kuin Englannissa, jossa näimme n.s. lastentarhoissa 2-3 vuotisia lapsia luku- ja kirjoituspuuhissa. Oivallisia olivat myös nais-opettajien tekemät taulut, joista lapsi liikutettavien ja irtonaisten esineiden avulla sai tutustua eri käsityöläisten teollisuustuotteisiin; kenkäteollisuutta esittävä sarja alkoi esim. harjalla, vuohella ja lampaalla ja päättyi pienen pikkaraisella kenkäparilla. Tämä osasto oli sekä soma että tarkka.
Lastentarhanäyttelyjen jälkeen oli paras Massachusettsin (Bostonin) normaalitaidekoulun näyttely, jonka valmistava-, perus- ja antiikkiosastot olivat lähettäneet mainioita esineitä. Koulua johtavat Ranskan Ihanien taidetten koulun (L'école des beaux arts) läpi käyneet miehet ja koulujärjestelmästä sen huomaa. Se on Yhdysvalloissa muuten yleisesti vallitsevaa taidekäsitystä paljo korkeammalla. Erittäin oivallisia olivat kaavapiirustukset seinä- ja lasimaalauksia varten. Muoto-opilliseen kuvioon oli oppilas niissä liittänyt luonnon-esineitä, esim. köynnöksiä, eläinten päitä, marja- ja hedelmäterttuja. New-Yorkin naisten taideteollisuuskoulun kaavasovitelmat olivat myös erittäin kauniita. Pohjakoulujen kartat, kasviopilliset ja kivennäiskokoelmat sekä muoto-oppi-vihkot olivat huomattavat. Erittäinkin kohopintaiset, profiili- j.n.s. tuotekartat, jotka olivat sekä somat että omituiset. Oppilas piirtää ensin esim. Yhdysvaltojen kartan valtioineen ja alueineen ja peittää sitten jokaisen eri seudun pinnan sillä tuotteella, jota sieltä kulmalta pääasiallisesti saadaan. Maissi, metsäntuotteet, rauta, pumpuli, karja y.m. olivat kekseliäästi edustetut maissijyvillä, päretikuilla, pikkuruisilla rautanauloilla y.m., jotka olivat liimatut kartan kankaasen. Sanottiin tällaisen karttapiirustuksen hyvin huvittavan oppilaita. Kalifornian koulut olivat panneet näytteille täydellisiä kokoelmia täysmuotoisina säilytettyjä vesikasvia sekä hyviä kivennäiskokoelmia. Muoto-oppivihkot olivat melkein kaikki hyviä, vieläpä erinomaisiakin, ja todistivat silminnähtävästi, miten suuri arvo tällä oppiaineella on Ameriikan kouluissa. Oppilasten pahvista tekemät muoto-opilliset luonnokset olivat samoin kiitettävät, mutta käsikirjotusnäytteet olivat huononpuoleisia ja ne pari kolme koulua, jotka olivat lähettäneet käsitöitä näytteille, olisivat poissa pysymällä tehneet viisaammin. Työt olivat, lievimmin sanoen, surkean näköisiä. Mutta käsityöt ja veisto ovat suuren tasavallan kouluissa syrjään työnnettyjä lapsipuolia. Vasta viime aikoina on alettu keskustella siitä, olisiko jokapäiväisellä koululla niistä hyötyä. Erityisillä teollisuus- ja veistokouluilla sitä vastaan oli oivallinen näyttelyosasto, erittäin oli S:t Louisin veistokoulu poikia varten huomattava. Siellä näki hyviä ja arvokkaita esineitä, yksinkertaisesti veistettyjä viivottimia, taiteellisesti sorvattuja pöydänjalkoja, konepiirustuksia ja rautateoksia j.n.e.
Kokonaisuudessaan tuntui näyttely hyvin pieneltä Yhdysvaltojen, sellaisen jättiläismaan näyttelyksi. Mutta matkat ovat siellä niin pitkät, ettei ole kummasteleminen, jos Mainen ja Floridan koulut, kahden viikon matkaa kammoen, eivät ole lähettäneet mitään näytteille.
Näyttelyn tekemä vaikutus oli, niinkuin jo mainitsimme, hyvä mutta ei mahtava. Ameriikan koulut ovat, luullaksemme, oikealla perustuksella, mutta ne tarvitsevat vielä kasvaa ja kehittyä. Ameriikan suurin vaara kasvatuksen alalla, niinkuin muissakin kysymyksissä, lähtee sen erinäisestä asemasta. Sillä ei ole vertaustilaisuutta ja itsetyytyväisyyden kiusaus on siten aina uhkaamassa. Toivottava on, että sen tietoja ja vapautta rakastava, ponteva kansa yhä jatkaa sivistystyötään, eikä seisahdu ihailemaan tähänastisia tekojansa. Kun ajattelee, kuinka nuori maa on ja kuinka paljo vanhalla Euroopalla kuitenkin on siellä opittavaa, niin täytyy myöntää, että Ameriikka ei tosin syyttä ihailisi itseään.
[Tyynen meren rannalla.]
Ensikerran sen näimme varhaisen aamuauringon valossa, päivänpaisteessa, joka punasi San Diegon vaalean punertavat vuoret vielä punaisemmiksi ja antoi jokaiselle vaahtopäälle rantahyrskylle hohtavan hopeaseppeleen. Hymyilevänä lepäsi jättiläismeri jalkaimme juuressa ja samalla niin sinervänä kuin ainoastaan Kaliforniassa meri ja taivas voivat olla. Ei väräystäkään, ei pienintä vakoakaan näkynyt silkkisileällä pinnalla; kallioiden ympärillä vaan kuohui valtameren ainainen hyrsky.
San Diegon luona oleva Coronadolahti tungeksen syvälle Sierra Nevadan[37] helmaan, joka puolustuksekseen on työntänyt mereen ruskean kalliorivin ja niin hankkinut itselleen luonnollisen aallon halkasijan. Lahden pohjaan on rakennettu loistavan komea kalifornialainen hotelli, jota tuuheat palmut ja ruusujen tuoksu ympäröi. Rannan keltaista hiekkaa vastaan läikkyy lakkaamatta Tyynen meren mahtava jättiläis-aalto, joka huokauksen tavalla kohottaa meren povea, vaikka sen pinta olisi peilityyni. Nuo suuret lasimaisesti kirkkaat aallot vyöryvät kumeasti ärjyen, vaahtopäisinä rannan hiekkaan, imein sitä janoisin huulin. Joka aalto jättää jälkeensä näkinkenkiä ja meriheinää, rantatähtiä, äyriäisiä ja helmiä.
San Diegon kaupunki on korkealla vuoristossa, joka täällä, niinkuin melkein joka paikassa Kaliforniassa, on huippuihinsa asti viljelyksille kelvollinen. Kaupunki on ihan uusi, ainoastaan muutaman vuoden vanha; tomua on kaduilla polveen asti, mutta raitiotiet risteilevät verkon tavalla joka paikassa, uusia rakennuksia ja oranssilehtoja kohoo lakkaamatta aivan kuin loihtimalla. San Diego on vanhan Meksikon rajalla; mutta muuta meksikolaista siellä ei tapaa kuin nimen; kaikkialla vallitsee amerikkalainen toimeliaisuus ja kiire.