Vajaan englannin penikulman päässä kaupungista on San Diego, espanjalaisten munkkien ja lähetyssaarnaajien San Diego, köyhäksi kyläksi kutistuneena. Siellä tapaat pelkkää muinaisuutta, muistoja vaan. Hiljaisuutta, paahtavaa päivänpaistetta, autioita, rapistuneita savitaloja ja kuihtuneita ruusupensaita sortuneitten maurilaistalojen keskellä. Vanha, savesta kyhätty kirkko, ensimmäisten hartaitten lähetyssaarnaajien rakentama, on paikattu ja muutettu Yhdysvaltojen tullihuoneeksi. Ainoastaan pieni taloryhmä on asuttu. Siellä istuu granaattipuiden alla kauniita meksikolaisia naisia velttoina ja työttöminä. Pihalla on kissoja, meluuneja, kanoja, likaa ja höyheniä, siellä täällä loistaa kasa granaattikukkien varisseita lehtiä.
Jos täältä astut sitä kiemurtelevaa vuoripolkua pitkin, joka lukemattomia polvia tehden mutkittelee the Sierrasta alas, niin tulet hedelmällisyydestä kuuluisaan San Diegon laaksoon, eli the Mission Valleyhin.[38] Pettävän kirkkaassa vuori-ilmassa sen näkee jo hyvin kaukaa. Täällä tapaat vanhimmat ja parhaiten säilyneet muistomerkit munkkien ajoilta. Seitsemän penikulmaa kaupungista on San Diegon lähetystalo, joka nyt on pelkkinä raunioina, mutta munkkien puutarhasta ja heidän suurenmoisesta, penikulmien aloille ulettuvasta vesijohdostaan näkee vielä hyvin säilyneitä jäännöksiä. Raunioiden alapuolella kasvoi suuria istutettuja taatelipalmuja, joiden latvoissa riippui öljyltä kiiltäviä, ruskeita hedelmänippuja. Niiden takaa näkyi öljypuulehdon siniharmaa lehtiseinä. Rinteen alapuolella oli kaktus-aita, jonka munkit muinoin ovat istuttaneet kasvitarhansa suojaksi; nykyään se on villiytynyt syltä korkeammaksi läpipääsemättömäksi metsäksi. Sen päärynämäiset paksut lehdet olivat niin suuria, että pienin, jonka ahkerasti haettuamme löysimme, oli kolmea tuumaa pitkä, — pieni viallinen raukka, — kaikki muut olivat käsivarren pituisia. Lehdissä törötteli teräviä naskalimaisia, usean tuuman pituisia okaita, mutta niistä riippui kukkiakin, komeita ruskeankeltaisia, syväteräisiä kukkia. Puutarhasta ei ollut paljon säilynyt. Kaktusseinän lävitse näimme muutamia kirjavia kurjenpolvia.
Piispa, paljaskiireinen, kohtelias, pitkään kauhtanaan puettu espanjalainen, kutsui meidät asuntoonsa. Hän asui lähellä raunioita vähäpätöisessä, suuren banaanipalmun suojassa olevassa talossa. Katoliset papit, laakson entiset kaikkivaltiaat hallitsijat, ovat muuttuneet Yhdysvaltain hallituksen kuuliaisiksi alammaisiksi.
Piispan seurassa kävimme raunioita katselemassa. Siellä näimme jätteitä suuresta, ulkopuolelta keltaiseksi sivellystä savirakennuksesta, jonka itäistä puolta pilaririvi kannatti. Meille näytettiin kappelin, munkkien kokoushuoneen, makuusuojien ja sairashuoneiden paikat; sairashuoneissa oli ennen hoidettu köyhiä meksikolaisia ja indiaaneja. Umpeenmuuratun kaivon vielä näki pihassa, jonka itäisessä seinässä näkyi merkkiä siihen muuratusta ristiinnaulitun kuvasta. Tämä talo rakennettiin muinoin suuren uskon-innostuksen aikana. Vasta kristityiksi tulleet indiaanit kantoivat kirkossa tarvittavat hirret olkapäillään monta penikulmaa kaukana olevasta aarniometsästä. Sen seinien sisällä oli lakkaamatta kaikunut messuja ja kiitosvirsiä Pyhän Neitseen kunniaksi, pakanoita oli juhlallisesti kastettu ja tulisia rukouksia oli kohonnut taivaaseen manaten turmiota noille samoille ameriikkalaisille, jotka nyt olivat sekä kirkon että sen ympäristön herroja... —
Nyt ovat seinät tuhritut matkailijain mitättömillä nimikirjoituksilla ja päätyä koristava risti yksin enään puhui rakennuksen alkuperäisestä tarkotuksesta. Ei näkynyt enään merkkiäkään hedelmällisistä maissipelloista tai keltaisia jättimeluuneja kasvavista kentistä, joita indiaanit yhden munkin johdolla viljelivät. Entisyydestä ei ole muuta jäljellä kun öljypuulehto ja palmut.
Kun Kalifornia Meksikon sodan jälkeen joutui Yhdysvaltojen omaksi, vähennettiin sen katolisten pappien lukua, ja monta luostaria sekä n.s. lähetystaloa tyhjennettiin. Me emme tiedä, ovatko kaikki meksikolaisten nykyiset syytökset Yhdysvaltojen hallitusta vastaan oikeutettuja. Se vaan lienee varmana pidettävä asia, että se epäluulo, jolla ameriikkalaiset kohtelevat katolisia, on ollut syynä moneen munkeille tehtyyn vääryyteen. Ja munkkeja saa Kalifornia kuitenkin kiittää monesta asiasta. He toivat maahan öljypuut, palmut ja rypäleet, ja panivat käytäntöön yksinkertaisen, vaikka nykyaikana kelpaamattoman vesijohto-järjestelmän. He käänsivät kristinuskoon kokonaisia indiaaniheimoja, opettivat heitä maissia viljelemään, lukemaan ja kirjoittamaan, he hoitivat sairaita ja köyhiä ja olivat välittäjinä kansan ja etäisen Espanjan hallituksen asioissa.
Jyrkältä tuntui erotus, kun illalla jätimme lähetyslaakson hiljaiset surumieliset muistot ja palasimme San Diegoon Kohteliaat kaupunkilaiset veivät meidät huvimatkalle merelle. Laivalla oli soittoa mukana, nykyaikaisia komeita pukuja vaan näki ja nykyaikaista puhetta kuuli rauhallisesti huokuvalla Tyynellä merellä.
San Diego on pelkkää nykyaikaa. Vähä väliä tuntuvat maanjäristykset synnyttivät näillä seuduilla pari, kolme vuotta takaperin suurta kauhua ja ihmiset myivät polkuhintaan talojaan ja tiluksiaan. Pelko kuitenkin pian haihtui ja elämä kaupungissa alkoi taas kuumeen tavalla edistyä. Meille näytettiin San Diegossa kahdessa vuodessa kasvaneita pitkiä katuja kivitaloineen, puoteineen, asianajaja- ja liikekonttooreineen. Täällä vallitsee toimeliaisuus, joka syrjäisestä näyttää käsittämättömältä. Nämät laihankaleat, päivänpaahtamat kalifornialaiset tyynine, lujatahtoisine sinisilmineen, jäntevine käsineen ja arkipuuhissa nuhjaantuneine vaatteineen ehtivät jos jotain. Elämä on heille kilpajuoksua. Korvissasi surisee dollareja ja centtejä, maatiluksia, hopeakaivoksia, kultamalmia ja malakiittia, oranssipuutarhoja, rotuhevosia ja viinimäkiä. Kouluja ja kirkkoja kasvaa yhtä satumaisesti, kuin erämaankaltaisesta maanalasta loihditaan ilmoille oransseja. Kaikkialla vallitsee ystävällinen ja suurenmoinen vieraanvaraisuus, vähän kerskailevaa laatua se tosin toisinaan on, mutta aina sen pääpontena on teeskentelemätön hyväntahtoisuus. Tässä ihanassa ilman-alassa, jossa Tyynen meren raittiit tuulet viilentävät päivänpaahteen jossa luonto näyttää kykenevän luomaan mitä tahansa, näyttää ihminen elävän aivan kuin huoleton lapsi äitinsä ravitsevilla rinnoilla. Harva voi vastustaa sitä hurmausta, joka tästä lähtee. Kaikki näyttää niin erittäin mainiolta, ett'ei maailma tunnukkaan murheen laaksolta, vaan hyvinkin oltavalta paikalta, kun vaan osaa parastaan valvoa. Mennyt huoleton päivä jättää sammuessaan perinnöksi toisen yhtä huolettoman.
Tämän johdosta olisi helppo luulla, että kalifornialaiset elävät ainoastaan nykyhetkeä muistellen ja tykkänään unohtavat tulevan elämän. Mutta niin ei ole laita. He ovat tuoneet mukanaan rotunsa sitkeät uskonnolliset harrastukset ja rakkauden ajatuksenvapauteen. Pienimmissäkin ja uusimmissa kaupungeissa on tiheässä eri uskontunnustuksien kirkkoja, kappeleita ja kokoushuoneita. Joka seurakunnassa vallitsee täällä yhtä virkeä elämä kuin pohjoisvaltioissakin. Sitä kohtaloon luottavaa, alistuvaa uskonnollista mukaantumista, joka esim. Suomen kansassa vallitsee, et täällä kuitenkaan näe merkiksikään. Kalifornialainen näyttää arvelevan, että Jumala on pannut hänet elämään näihin näennäisesti hedelmättömiin seutuihin, antaakseen hänelle tilaisuuden keksimiskykynsä käyttämiseen. Ja hän tottelee viittausta, puuhaa väsymättä, kylvää, kastelee ja tekee kauppoja, on onnellinen ja tyytyväinen eikä voi kyllikseen kiittää Herraamme, joka on luonut sellaisen armaan paratiisin kuin Kalifornia on. Mukaantumista ja toimettomuutta hän kerrassaan ei ymmärrä. Siksi hän niin syvästi halveksiikin meksikolaisia, joiden omana tämä ihana maa on ollut niin monta sataa vuotta, eivätkä ne ihmisraukat kuitenkaan koko aikanaan ole saaneet sen arvoa nostetuksi edes neljänteen-osaan siitä, minkä se hänen käsissään on muutamassa vuodessa voittanut. Meksikolaiset taas, joissa sodanmuistot sen lisäksi polttavat kuin katkenneet nuolenkärjet haavassa, maksavat halveksimisen kaksin kerroin takaisin. Etelämaisessa velttoudessaan ja espanjalaisen ylpeydellä pitävät he noita "americanos'ia" työtä kitkuttavina rahajuuttaina.
Vieraalle tuo hiljainen taistelu kahden, ulkonaisesti yhteen liitetyn rodun välillä on yksi Kalifornian omituisimmista omituisuuksista. Kaiho muuten valtaa mielen, nähdessään miten nopeasti vuosisatoja kestänyt espanjalainen vaikutus häviää. Sekin on yksi historian murhenäytelmistä. Nykyään sitä sitkeä vastustus vielä pitää elossa. Tapahtuu toisinaan, että meksikolaisten vanhempain lapset jäykästi kieltäytyvät puhumasta muuta kieltä kuin espanjaa kouluissa, joiden opetuskieleksi määrättiin englannin kieli, kun maa liitettiin Yhdysvaltoihin. — — Jahka Kalifornia on muuttunut ihan anglosaksiseksi, on se samalla menettänyt sen omituisen, surumielisen värityksen, jonka kuolemaisillaan oleva kansallisuus nyt sille antaa.