Astelimme jyrkkiä portaita myöten kirkkoon, jona oli pitkä, kapea, alttarilla kahtia jaettu huone. Perällä näkyi Konfusiuksen pronssista valettu kuva, ja sen ympärillä törötteli muita, paksusorkkaisia, sarvipäitä, hännillä, kynsillä ja lohikäärmeen päillä kaunistettuja suuruuksia. Alttarilla kohosi hienoista vahalangoista uhrisavua; kulta- ja hopea-astioita siellä kiilteli. Katossa riippui kirjavia lamppuja luoden huoneeseen salaperäistä valoa. Alttarin takana loikoi muutamia kiinalaisia opiumia poltellen.
Kadulle päästyämme menimme Murhaajainkujalta eräälle toiselle kujalle, jossa poliisin luvalla murhataan siveyttä. Muutamaa jalkaa leveän, likaisen kadun kummallakin puolen oli tiheässä talo toisensa vieressä, pääty kadulle päin. Joka talossa oli iso ristikolla varustettu akkuna, jonka sisäpuolella istui maalattu ja koreaksi pyntätty nainen. Kadulla vilisi miehiä, valkeitakin, laumottain niitä tungeskeli akkunoiden ulkopuolella. Eräässä talossa näytteli meille paikkoja muuan nuori, koreasti kirjaeltuun, vaaleansiniseen silkkitakkiin ja vaaleanviheriöihin, leveisiin silkkihousuihin puettu tyttö, jonka tukassa rasva ja helmet kilvan kiiltelivät. Huolettomasti hymyillen kuljetti hän meitä muutamissa ahdasmaisissa, mutta siisteissä huoneissa; yksi oli sisustettu eurooppalaiseen tapaan. Meidän läsnäollessammekin hän vastaeli ulkopuolella seisovien pilapuheisiin. Kun salapoliisi hyväntahtoisesti, mutta johdonmukaisuuden puutettaan huomaamatta, moittien sanoi hänelle, että hänen tulisi viettää parempaa elämää ja mennä naimisiin, näytti hän iloisesti virnistellen koko valkean hammasrivinsä.
— Ah Lo ei naimisiin. Ei kukaan huolia Ah Lota.
Hänen huoleton naurunsa vihloi korvia, — oikeudenmukaista ammattiahan hän harjoitti.
Ainoastaan rikkaimmat kiinalaiset kauppiaat tuovat vaimonsa mukanaan. Muut kaupungin neljästäkymmenestä tuhannesta kiinalaisesta myyvät ja ostavat vaimoja aivan kuin muutakin kauppatavaraa. Kristillinen Ameriikka katselee tätä jokavuotista lastentuontia[40] aivan yhtä tyynesti kuin Eurooppa suvaitsee kahtalaista siveyttä ja laillista pahetta. Salapoliisi Bethell vastasi meille aivan samoilla sanoilla, joilla mainitsemamme järjestelmän puoltajat Euroopassa torjuvat syytöksiä: — jos emme suvaitsisi tätä, eivät meidän valkeat naiset saisi kulkea rauhassa kaduilla.
Kello oli 12 tulemassa. Elämä täällä pimeyden valtakunnassa alkoi käydä yhä vilkkaammaksi, mutta me olimme jo tarpeeksemme katselleet tätä Ameriikan kehityksen mätähaavaa.
Seuraavana päivänä kävimme eräässä kiinalaislähetyksen tyttökoulussa. Se näytti antavan kiinalaiselle vanhalle Aatamille vaan ulkopuolista silitystä. Tyttöjä ei kasvatettu varmoja ammatteja osaaviksi, vaan "kotia varten", niinkuin sanat kuuluivat. Sillä tarkotettiin, että he saivat jotenkin niukalti tietoja, pääasiallisesti heille opetettiin käsitöitä (virkkausta ja tavallista ompelusta) sekä raamatunlauseita ja virsiä. Heti kuudentoista, korkeintaan kahdeksantoista vuoden vanhoina heidät naitettiin ja mieheksi määrättiin kuka kiinalainen tahansa, joka vaan ensimmäiseksi ilmotti vaimoa haluavansa.
— Meidän tyttöjä naidaan kilvassa, — selitti laitoksen nais-opettaja tyytyväisenä.
— Mutta sanoittehan, että tytöt tavallisesti antavat kastaa itsensä täysikasvuisina. Kuinka ne sitten menevät miehille, jotka palvelevat epäjumalia ja myyvät ja ostavat vaimoja, milloin tahtovat?
— Niin, onhan heillä hyvinkin vaikeat oltavat, ja moni on karannut tänne takaisin, kun mies on myynyt hänet, — vastasi opettaja kylmästi, — mutta tietysti heidän tulee mennä naimisiin. He uskovat vaan siten saavansa sielun ja tulevansa autuaiksi. Eihän niillä tyttöraukoilla ole muuta keinona. Kuka huolisi kiinalaistyttöä palvelukseensa? Onhan hän aivan turvaton. Eihän häntä uskaltaisi päästää ovesta ulos, sillä ensimmäiseksi vastaantuleva kiinalainen — ja valkoiset miehet ovat, Herra paratkoon, ihan yhtäläisiä — voi viedä hänet luokseen ja pitää häntä siellä niin kauvan kuin itse tahtoo, eikä rangaistuksesta ole edes pelkoakaan. Täällä laitoksessa on tapahtunut, että 8-9 vuotiaita tyttöjä on ryövätty pois keskellä päivää, kun ovat olleet portaita siivoamassa. Eikä parempaa voi toivoakkaan, kun kaupungissa on 40,000 kiinalaista miestä. Jos poliisilaitos olisi moisissa asioissa ankara, eivät kaupungin köyhät, valkeat naiset voisi päiväsydännäkään kulkea rauhassa kaduilla.