Todellisuus tempasi meidät kovakouraisesti uinailujen maasta. Eväästämme ei ollut säilynyt muuta kuin kaksi pölyistä voileipää ja särkynyt muna. Nälkäisin silmin katselimme ravintolaa, joka nukkitalon näköisenä pilkotti syvällä jalkaimme juuressa olevassa laaksossa.
Alasmeno kävi nopeasti kuin tanssi ja ravintolaan tulimme niin nälkäisinä, että saimme syödä koko ruokalistan ruoat lävitse tullaksemme ravituiksi.
Kolme päivää Yosemitessa oleskeltuamme, lähdimme ikävöiden tästä paratiisista. Ensin kävimme kuitenkin katsomassa "Jättipuiden lehto"-nimistä metsänpalstaa, johon aarniometsä on jättänyt noin 600 edustajaansa, mahtavia, läpimitaten noin 28-33 jalkaa paksuja havupuita (n.s. kuusiseetereitä). Useimmilla niistä on oma nimensä: Lincoln, Grant, Andy Johnson, Uskollinen aviopari, Harmaa jättiläinen, Kolme sisarusta y.m. "Wawona" on isoimman nimi; sen läpi kulkee omnibus aivan kuin mahtavasta portista. Vaikka aukko varta vasten on puuhun hakattu, elää puu yhtä virkeänä kuin muutkin. Meidän siellä ollessamme — kaikkiaan meitä oli noin 40 iloista matkailijaa — rakensi eräs nuori pari tuota hätää rauhantuomarin edessä avioliiton. Matkailijoista olivat eräs neiti ja herra todistajina. Morsian näytti 25 vuotiaalta, mutta oli ollut (tällä tapaa) naituna jo neljä kertaa. Koko temppu tapahtui tyynesti ilman melua ja menoja jättiläispuiden varjossa.
Semmoinen on Kalifornia. Aarniometsää ja uusimman uutukaista tekokehitystä tapaat siellä toisiinsa liitettyinä joka paikassa.
[Mormoonien luona.]
Suuri Suolajärvi Utahissa lepäsi valkeana ja uinailevana kuutamossa Elokuun yönä, jolloin sitä lähestyimme. Korkeiden, mykkien, käsikädessä seisovien jättiläisten näköisinä vartioivat Kalliovuoret jalkainsa juuressa nukkuvaa kaupunkia.
"The Saltlake City" (Suolajärven kaupunki), Utah-nimisen Mormoonivaltion pääkaupunki, on avarassa laaksossa, joka ennen oli erämaana, mutta jonka "pyhät" — niinkuin mormoonit itseään nimittävät — toimeliaisuudellaan ovat muuttaneet hedelmälliseksi viljelyskentäksi. Siellä näet yllinkyllin juoksevaa vettä, laitumella käyvät lehmät seisovat polviaan myöten kylvetyssä ruohossa ja hedelmäpuiden oksat notkuvat satonsa painosta.
Kaupunki on tämän rehevän kasvillisuuden jatkona. Tuntuu siltä, kun olisi sitä kaavaeltaessa suotu joka talolle runsas saumanvara vihantaa alaa. Kadut ovat roskaiset ja pölyävät, mutta näköalat niiltä kauvaksi auerverhoisille aavikoille ovat hurmaavan kauniita; ilman rantaan näyttää jättiläis-aaltoja jähmettyneen kesken tulisinta myllerrystä. Jokainen katu on puistokäytävä; suorien pyramiidipoppelien, pähkinäpuiden ja lehmuksien joukossa kasvoi hedelmäpuitakin kypsine hedelmineen. Täällä, niinkuin muuallakin Ameriikassa, eivät katupojat ryöstä hedelmiä. Vapaus kasvattaa velvollisuudentuntoa ja harvoissa maissa saanevat yleiset kävelypaikat olla niin rauhassa kuin Ameriikassa.
Seuraavana aamuna menimme kaupunkia katselemaan. Oppaamme oli sievä, herrasmiehen näköinen nuorukainen ja itseksemme me ihmettelimme, kuinkahan monta vaimoa hänellä mahtoi olla. Se kamala ajatus valahtaa ehdottomasti vieraan mieleen, nähdessään miehisen Utahin asukkaan.