Leipominen ja vaatteiden pesu toimitetaan tavallisesti kotona sekä kaupungissa että maalla; New-York lienee ainoa poikkeus tästä säännöstä. Maanantai on pesupäivä ja onneton se emäntä, joka ei sitä tapaa seuraa. Olemme nähneet kokonaisen rautatievaunun matkustajiston nauraen ja ivaten rientävän akkunoihin katsomaan keskellä viikkoa kuivamaan levitettyjä pesuvaatteita. Terveyden kannalta on moinen tapa tietysti mainio, mutta tottumattomasta se tuntuu joka viikko uhkaavalta Damokleenmiekalta. Kaksi käytännöllistä etua siitä kuitenkin on; perheen-emännän ei tarvitse panna suuria summia liinavaatteisiin ja talon järjestystä ei se häiritse niin tuntuvasti kuin meidän pohjoismaalaisten isot pesut.

Perjantai on lakaisupäivä. — Silloin me tomutamme mattojamme joka paikassa Yhdysvalloissa, Mainesta Kaliforniaan asti, — sanoi meille hyvin varmasti eräs nais-asian pylväistä. — Muut, paitsi huonot emännät tietysti, — lisäsi hän halveksivasti.

Se englantilais-ameriikkalainen tapa, että lattiat peitetään ylikanteen matoilla, tekee jokapäiväisen lakaisemisen tarpeettomaksi. Huiskalla tai mattojen-lakaisemiskoneella kävästään lattia kerran, korkeintaan kahdesti viikossa; talvella ei se tapahdu edes niinkään usein. Isoissa kaupungeissa, joissa on runsaasti tomua, nokea ja hiilensavua, sekä Kaliforniassa, jossa kuivaa vuoden-aikaa kestää kuusi kuukautta, täytyy emännän useimmin olla puhdistuspuuhissa ja tomujen pyyhkiämistä ja kiilloitusta riittää yhtämittaa. Muualla pidetään talossa suurta puhdistuspuuhaa vaan jouluksi, keväällä ja syksyllä. Kaikenlaiset pienet, vanhasta posliinista, perlemosta tai luusta tehdyt pikku esineet, kiinalaiset ja japanilaiset viuhkat ja korukalut, joita näkee yksinkertaisissakin kodeissa kaunistuksina, tekevät tomuttamisen hyvin tukalaksi joka paikassa.

— Mutta me sanomme, — lausui mainitsemamme rouva, — että se nainen, joka ei itse pyyhi tomuja ja parsi miehensä sukkia on kehno emäntä. Meillä on pienet omituisuutemme, meilläkin, nähkääs.

Sen sijaan ei ameriikattarella ole paljon kupariastioita kiillotettavana. Kyökissä on enimmäkseen sekä lasittuja että lasiamattomia, malmisia ja läkkipeltisiä keittoastioita, karaistuja posliinipatoja ja pannuja. Sen lisäksi on hänellä työn helpotukseksi ja ajan säästön eduksi monenlaisia suopia, ammoniakkiliuvoksia, rautalangoista tehtyjä huuhtomasieniä astioiden pesua varten; patojen ja piisin puhdistuskoneita, höyrykeittokattiloita, eri töissä tarvittavia hakkelusrautoja, veitsiä, lihakirveitä, erimuotoisia kastekekattiloita; pesupulveria, hiivapulveria, putinki- ja liemipulveria. Monessa talossa on helliarinan lisänä pieni kaasu-uuni, varakkailla on kolme, neljäkin erilaista, kaasulla tai hiilillä lämmitettävää uunia. Tällaiset apuseikat sekä se tapa, että kasvikset, hedelmät, kalat, linnut ja liha tuodaan taloon valmiiksi puhdistettuina, suomustettuina tai nypittyinä j.n.e. säästävät paljon aikaa.

Enin auttaa kuitenkin järkähtämätön tesmällisyys ja tarkasti määrätty töiden järjestäminen aikaa säästämään. Sitä lukuunottamatta, että ruoka-ajoilla, ostoksilla ja eri töillä on määrätyt tuntinsa, on itse työtavassakin selvästi huomattava järjestys. Kodin tuhansiin pikku puuhiin on valettu, niin sanoaksemme, älyä. Siitä lähtevä apu huomataan parhaimmin taloissa, joissa emännältä tai palkolliselta — tai molemmilta — puuttuu omaa kykyä. Niissäkin pitää maantapaan kuuluva työjärjestys toimet ja talonhoidon paljoa paremmalla kannalla kuin ne muuten talon omien tekijöiden ja älyn varaan jätettyinä olisivat.

Joka paikassa ovat sivistyneiden luokkien kodit hyvin hoidettuina, jotenkin samanlaiset, mitä puhtauden ja järjestyksen vaatimuksiin tulee. Eri maiden välillä oleva erotus huomataan siitä, kuinka laajalle nämä vaatimukset ulottuvat n.s. alhaisimpiin yhteiskunnan kerroksiin. Juuri tässä kohden ovat Yhdysvallat muita kansoja paljoa etevämmät. Syyksi siihen arvelemme etupäässä vapauden- ja yhtenvertaisuuden-perusaatetta, joka istuttaa itsekunnioitusta köyhimpäänkin ja tekee koulusta kaikille yhteisen opintien. Alkuopetus on kaikille kansanluokille sama ja jokaiselle se on maksutta tarjona. Työmiehen tytärkin saa verrattain perinpohjaiset ja laajat koulutiedot. Niiden avulla hänen ajatuskykynsä ja sielunvoimansa kehittyvät ja hän pystyy siten paremmin järjellisesti hoitamaan talon töitä ja raha-asioita. Sen lisäksi valmistetaan häntä suorastaan emännäntoimiin talous- tai ruoanlaitoskouluissa, joita on joka paikassa, joko erikseen tai jokapäiväiseen kouluun yhdistettyinä. Niissä opetetaan tytöille leipomisen, ruoanlaitoksen ja pesun yleiset säännöt ja taloustöissä annetaan heidän harjoitella niiden käyttämistä. Opettaja määrää joka päivä kolme tai neljä heistä järjestysmiehiksi eli emänniksi, jotka opettajan valvonnan alaisina johtavat keittämistä, astiainpesua, lattiainpuhdistusta, leipomista ja silitystä. Niissä luokissa, jotka me näimme, oli tyttöjä noin 12-20 asti, ijältään kaikki 11-15 välillä. Kaikilla oli valkeat lakit päässä, valkeat esivaatteet ja löysät hihat. Oppijakso on toisin paikoin 6 viikkoa kestävä, toisin paikoin se kestää koko vuodenkin. Oppilaat eivät ulospäästessään suinkaan ole täyskelvollisia emännöitsijöitä, mutta he ovat ainakin saaneet tiedollisia neuvoja talouden hoitamisesta, ruoanlaitoksesta sekä kaikenlaisista pikkuseikoista, jotka yhdistettyinä pitävät kodin koneiston kunnossa. Ja käytännöllistä kokemustakin ovat he jo hiukkasen ehtineet koota.

Etelässä on kuumuus veltostuttanut naisia ja orjuuden aikoina, jolloin neekeripalvelijoita vilisi heidän ympärillään, kasvoi heihin mukavuuden ja työttömyyden halu, mutta sielläkin herätti orjasota kauhuineen ja orjuuden poistamista seuraava köyhyys paremman, voimakkaamman hengen. Lännessä ovat naiset kovassa työssä ja turmelevat usein terveytensä raskailla talouden toimilla, vaikka ovat sivistyneistä kodeista lähteneitä. Maalla ja Uuden Englannin pikkukaupungeissa eivät emännät mieliisti pidä palvelusväkeä. He antavat pesut ja ompelutyöt mieluummin vieraan tehtäviksi, ottavat karkeampia töitä tekemään apurin, ja hoitavat kotipuuhat itse. Mies tulee harvoin puolenpäivän aikaan kotiin ja lapsetkin vievät tavallisesti väliateriansa kouluun mukaansa ja se vähentää paljon perheen-emännän vaivoja.

Yleensä eivät ameriikattaret arostele, kun työhön on tartuttava. Tuntuu siltä, että ei tarvitse muuta kuin vähä riisua pois ylhäisen maailman helyä ja hienoinkin on valmis, mihin karkeaan työhön tahansa. Näimme erään nuoren, useampia satoja tuhansia dollaria omistavan tytön palvelijansa lupapäivänä itse tomuttavan mattoja ja lakasevan lattiata huoneessa, johon seuraavana päivänä odotti erästä ystäväänsä asumaan. Hän teki työtään aivan tyynesti, eikä edes selittänyt syytä siihen, miksi hänet tapasimme lattiassa polvillaan luuta kädessä. Oleskelimme vähän aikaa talossa, jossa oli palvelijana eräs Oberlin-kollegessa opiskeleva mulattinainen. Hän oli varaton ja elätti loma-aikoina itseään tällä tavalla. Hänen paistetut kananpoikansa ja ostronilaitoksensa olisivat herauttaneet vedet herkkusuunkin kielelle. Wellesley-kollegessa toimittivat varattomat oppilaat ruokapöytien kattamisen ja pöytäpalveluksen. Erään rouvan molemmat palvelijat olivat jäseninä klubbissa, joka vietti vuosijuhlaansa koko päivän kestävällä huvimatkalla. Rouva nousi ylös tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti, valmisti aamiaisen, kokosi vuoteet, huuhteli astiat, laitti väliaterian j.n.e. 38 pykälän (C.) kuumuuden vallitessa. Oleskelimme muutaman aikaa perheessä, johon kuului mies, vaimo ja vaimon äiti. Heillä ei ollut ollenkaan palvelijaa. Ennen konttooriin menoansa, kello 8 aamulla, toi mies sisään hiiliä ja vei ulos tunkiolootan, tunkiomiehen korjattavaksi. Vaimo ja äiti tekivät kaikki taloustyöt, ainoastaan pesu oli vieraan tehtävänä ja suurissa puhdistustöissä oli heillä apuri. Pienessä, somassa keittiössään oli heillä keinutuoli, johon astioita huuhtoessaan toivat vieraansa istumaan. Talous- ja kokkikirjoja oli rivissä yhdellä hyllyllä, kirjavista ruohoista ja kukista oli kattoon laitettu koristuksia, tulisijan ympärys oli kaunistettu näkinkengillä. Molemmat naiset olivat saaneet kollegekasvatuksen. Talouden töiltä jäi heille vielä aikaa lukemiseen, naisasian-harrastukseen, käsitöihin ja seurusteluun. — Mutta — sanoivat he — me jätämmekin pois kaikki tarpeettomat asiat, vaikka moni pitäisi menettelyämme perittyjen, kunnioitettavien taloudentapojen rikkomisena.

Mitä palvelijoihin tulee, emme voi tarkemmin arvostella synnynnäisiä ameriikattaria, sillä niitä näimme harvoin. Kauvan aikaa on Irlanti, viime aikoina myöskin Saksa ja Skandinaavian maat lähettäneet Yhdysvaltoihin palvelusväkeä. Nämä siirtolaiset ovat tavallisesti taitamattomia, haluttomia ja siivottomia, mutta he tyytyvät Ameriikassa halpana pidettävään palkkaan ja täyttävät siten työpaikat. Siitä syystä meneekin vaan harva ameriikkalainen nainen palvelukseen. He ovat mielestään liian hyvät kilpailemaan noiden vierasten kanssa, jotka joka asiassa ovat heitä kehnommat. Viime aikoina on kunnollisen palvelusväen puute alkanut käydä yhä tuntuvammaksi, ja talouskouluja on perustettu niihin kaupunkeihin, johon siirtolaisia enin saapuu. Ameriikassa syntyneet palvelustytöt näyttivät hyvin sivistyneiltä ja taitavilta, mutta heillä on suunnattoman isot palkat ja luullaksemme hyvin suuri toimintavapaus. Kun he ovat niin kalliita, otetaan heitä vaan muutama taloon ja näiden huolena on sitten talon töiden suorittaminen. Heiltä vaaditaankin sekä taitoa että itsenäistä käsitystä toimissaan.