Mielestämme näytti tällä kasvatustavalla olevan erittäin onnelliset tulokset, arvattavasti siitä syystä, että vapauteen liittyy ankara varmuus. Kodilla on omat lakinsa, joita lasten tulee ehdottomasti totella, ja usein kuulee isän tai äidin tyynesti lausuvan: "tiedäthän, että sinun täytyy tehdä niin tai niin". Hyvät kodit tekee lasten ja vanhempien välinen rakkaus ja luottamus kaikkialla yhdenarvoisiksi. Mutta Ameriikan kodeissa vallitseva vapauden ja laillisuuden, iloisen tuttavallisuuden ja kunnioituksen sekoitus antaa niille erityisen viehätyksen. Me luulemme kuitenkin, että eräs toinen, jotenkin pelottava vaara uhkaa Ameriikan lapsia. Kasvatuksella kiiruhdetaan heidän kehitystään, jonka ilman-ala jo tekee kyllin nopeaksi. He ovat tavallisesti hurmaavan näköisiä pienine, kaunismuotoisine päineen, kirkkaine, tummine silmineen ja hentoine jäsenineen. Heidän seurassaan on hauska olla, sillä he käyttäytyvät hyvin siivosti, ovat virkkuja ja luonnollisia; köyhätkin lapset katsovat kysyjää suoraan silmiin ja vastaavat reippaasti. Mutta ihan pientenkin lasten kasvoista loistaa täysi tiedollisuus. Jos vertaa kuudenviikkoista ameriikkalaista lasta yhtä vanhaan pienokaiseen meillä, niin huomaa hämmästyttävän erotuksen. Ameriikkalaisessa ei näy merkkiäkään Suomen kapalovauvan unisesta, kehittymättömästä ja puolivalmiista muodosta. Joka paikassa siellä näkeekin kapalolapsia: ne ovat mukana rämisevissä raitiovaunuissa, heiluvissa höyrylaivoissa, kävelypuistoissa, pitkillä rautatiematkoilla, kirkoissa ja puotiloissa. Uskomattoman nopeasti on viime aikoina joka paikkaan perustettu lastentarhoja kaikkia kansaluokkia varten. Harvoin käyttävät vanhemmat ja opettajat vanhan ajan varottavaa puhetapaa ja sen yksinkertaisia sanoja ja lauseita, kun puhuttelevat lapsia. He moittivat heitä tosin hyvinkin ankarasti toisinaan, mutta he puhuvat aivan kuin täysikasvuisille. Nämä seikat yhdessä vaikuttavat, että pienet ameriikkalaiset ovat varmapiirteisiä pikku-ihmisiä jo semmoisella ijällä, jolloin täkäläiset lapset näyttävät olevan ainoastaan pieniä, syömis- ja nukkumispuuhissa viihtyviä eläimiä.
Vähemmin sivistyneissä tai muuten alhaisemmalla kannalla olevissa kodeissa saa nuorten vapaus toisinaan väärän suunnan. Täysikasvuisella tyttärellä on tuttavansa, pojilla ystävänsä, jotka menevät ja tulevat, pitävät pitoja, rekiretkiä ja tanssiaisia. Vanhukset elävät omaa elämäänsä, eikä heidän vaatimuksilleen anneta suurta arvoa. Hyvissä kodeissa sitä vastaan ei ole mitään kauniimpaa kuin vanhempien ja täysikasvuisten lasten välillä huomattava suhde. Näennäisen, hupaisen yhdenvertaisuuden alla piilee lasten puolella hellä kunnioitus.
Ameriikkalainen mies näyttää yleensä nopeatoimiselta, reippaalta ja päättävältä. Hienossa maailmassa on tietysti kyllääntyneitä seurasankareja, täällä niin kuin muuallakin, mutta tavallisessa miehessä, työntekijässä, liikemiehessä, opettajassa, papissa, insinöörissä ovat mainitsemamme ominaisuudet silminnähtävät. Paremmin kuin muualla on mies täällä oman onnensa seppä ja saa varhain ruveta ansiotyöhön. "To make money" (rahan tekeminen), niin kuin Ameriikassa sanotaan, on ensi ehto hänelle, jos hän sitten aikoo kääntyä lukutielle, oppia liikemieheksi tai lähteä länteenpäin ruvetakseen lehmipaimeneksi tai karjakauppiaaksi, rautatie-osakkaaksi tai siltojenrakentajaksi. Ehtimiseen kuulee sanottavan nuorista miehistä: — ja sitte hän ansaitsi niin tai niin paljon, niin ja niin pitkässä ajassa ja osti itselleen osan sen tai sen liikkeestä. — Tai: — Charlie aikoo matkustaa länteenpäin, mutta hänen isänsä arvelee, että hänen on paras tehdä vielä työtä täällä ja ansaita vähä enemmän alkuun päästäkseen.
Yleisesti tunnettu asia on, että velkaantumisen mätähaava ei ole missään niin levinnyt kuin pohjoismaissa. Nuori ameriikkalainen tavallisesti sen vaaran välttää. Kotimaa tarjoo hänelle kyllin hyväpalkkaista työtä ja hän työskenteleekin hiki hatussa, saadakseen sitten kääntyä sille alalle, jolta aikoo saada varsinaisen elatuksensa. Meille sanottiin Ameriikassa: — skandinaavit ovat meidän parhaita siirtolaisia, mutta heillä on kummalliset tuumat kunniallisuudesta. He kietoutuvat kovasti velkoihin ja — uskotteko sitä? — sekä miehet että naiset menevät velkaisina naimisiin, eivätkä pidä sitä vääränä!
Tähän voi tosin vastata, että kunnia-käsitteet ovat erilaiset eri maissa. Meillä pidettäisiin monta Ameriikan valtiollisessa ja kauppamaailmassa hyväksyttyä tapaa epärehellisyytenä. "Raha" tulee helposti pojan tunnussanaksi. Hyvä, jos se ei ole: "rahaa, millä keinoin tahansa". Jos niin on, seuraa sitä uhkayritykset, kauppakeinottelut ja lopuksi kenties tuollainen vararikko, jolle vaan Ameriikassa löytää vertaisen. Rahanhimoa ja keinotteluhalua seuraa rahavalta, joka on Yhdysvaltojen vaaniva vihollinen. Suuret yhtiöt, joiden tulot kasvavat säännöllisesti, kokoovat käsiinsä työt ja voitot ja työmies joutuu usein tappiolle. Valtiollisten vaalien aikana myyvät valitsijat joukottain ääniänsä tai lahjovat puolueiden asiamiehet heitä joko rahoilla tai työpaikan-lupauksilla antamaan äänensä jollekkin määrätylle ehdokkaalle.
Ei kukaan valistunut ja puolueeton ameriikkalainen väitä tätä valheeksi. Mutta Ameriikka on iso, meluava, nopeasti kasvava lapsi. Kaikki sen viat ovat käsin koskettavissa, sekä hyveet että paheet ovat yhtä selvästi kaikkien nähtävinä. Kaikkien parannustöiden täytyy tapahtua hitaasti, sillä kansa itse hallitsee. Ennen kun kansaan on tunkeutunut jonkun uudistuksen tarve, ei sitä voida panna toimeen. — Siksi meidän täytyykin, — sanoi eräs ameriikkalainen kasvattaja, — monta kertaa ajaa kumoon kuorminemme, ennen kun kansa oppii hallitsemaan, ja Euroopan lähettämät laiskurit ja pahantekijät eivät suinkaan helpota työtämme.
On vielä toinenkin, luonnollisempi syy, jonka takia nuori ameriikkalainen koettaa niin pian kuin mahdollista päästä omille jaloilleen. Hän tahtoo päästä riippumattomaksi, mennä naimisiin, saada oman kodin ja oman, varman aseman yhteiskunnassa. Joka paikassa tapaa perheen-isiä, jotka ovat olleet kirjeenkantajina, juoksupoikina tai renkeinä, mutta kohonneet ylemmäksi. Enimmästi ovat he ensi virassaan koonneet rahoja päästäkseen johonkin kollegeen tai muuhun korkeampaan oppilaitokseen tietojansa lisäämään ja ovat sitten niiden avulla hankkineet itselleen tuottavamman työalan. Lännessä, jossa rahoja on helpommalla saatavissa ja liike-elämä on levottomampaa, kiihkeämpää laatua, laiminlyö poika helposti oman sivistyksensä. Hän on niin innostunut ansaitsemiseen, että muut asiat jäävät sivuseikoiksi. Hänestä tulee sivistymätön, kerskaileva mies, joka kuvannollisesti ja todellisuudessa helistelee rahojaan, elää vaan tulojansa kartuttaakseen, ja antaa vaimonsa tuhlata rahoja silkkipukuihin, jalokiviin ja kauniisiin huonekaluihin. Hän pitää kunnian-asiana, että hänellä on kaunein talo, hienoimmin puettu vaimo ja parhaimmin palkatut palvelijat koko seudulla. Ei hän mieliisti salli vaimonsa ja tyttärensä tarttuvan työhön, sillä sehän voisi näyttää siltä, että hänessä ei ole miestä niitä elättämään. Eikä ameriikkalainen halveksi mitään koko maailmassa niin syvästi kuin toimetonta ja epäkäytännöllistä miestä, joka ei osaa päästä omalle orrelleen.
Kotona on hänen asemansa tuntuvasti toisenlainen kuin Euroopan maissa tavallisesti. Jo koulussa opetetaan häntä naista kunnioittamaan. Voi tuskin käydä yhdessäkään oppilaitoksessa Yhdysvalloissa sitä huomaamatta. Wendell Phillips sanoi kerran: — oikea ritarillisuus on yksi miehen tärkeimmistä avuista. Mutta ritarillisuutta ei ole yksin se, että suomme naiselle oikeuden vertaisenamme, vaan sen pitää näkyä siinäkin, että säälimme häntä, sillä hän on ruumiillisesti heikompi. — Nämä sanat, jotka usein näkee koulujen seinillä Ameriikassa, ilmaisevat yhden niistä perus-aatteista, joiden mukaan poikaa kasvatetaan.
Yhteiskasvatus likentää eri sukupuolet toisiinsa ja asettaa heidät luonnolliselle, tyynelle ja toverilliselle kannalle. Lämpöisempi ilman-ala ja kansallinen taipumus ruumiinharjoituksiin pitää häntä paljon ulko-ilmassa; hän ratsastaa, soutaa, heittää palloa ja ottaa innolla osaa kaikenlaisiin voimisteluleikkeihin. 14-16 vuotiaasta oppii hän pitämään jännittävimpänä ajatuksenaan kysymystä: — miksi pitää rupeamani? Kuinka voin ansaita rahaa? — Se estää häntä liiaksi miettimästä ruumiillisessa kehityksessään siihen aikaan tapahtuvia muutoksia. Äidillä on suurempi valta ja vaikutus häneen kuin meillä. Naispalvelijain asema on hänen kodissaan toisenlainen kuin pohjoismaissa. Heillä on enemmän itsekunnioitusta ja ylpeyttä. Vaikka hän onkin heidän isäntänsä poika, ovat he naisia ja vaativat naisina häneltä kunnioitusta. Missään ei suvaita sitä sopimatonta tapaa, että palvelustyttö aamulla lähetetään nuorten herrojen huoneeseen vettä viemään tai harjattavia jalkineita noutamaan. Järjestettyjä haureuspesiä kun ei ole olemassa, ovat kodin ulkopuolella uhkaavat kiusaukset harvalukuisemmat ja kun joka paikassa on viljalta kaikenlaatuisia kouluja, ei pojan tarvitse liian nuorena lähteä kodin suojasta.
Nuoret seurustelevat keskenään luontevasti. Kun nuori mies ihastuu tyttöön pitävät sekä asian-omaiset itse että heidän vanhempansa asiaa hyvin jokapäiväisenä. Ihailijaa sanotaan tytön beau'ksi — hän on sulhasen, hyvän ystävän ja kosijan välimuoto — he kävelevät, lukevat ja soittavat yhdessä, ovat kirjevaihdossa keskenään ja ystävät ja sukulaiset kutsuvat heidät yhdessä luokseen vieraiksi. Toisinaan syntyy tästä seurustelusta kihlaus, toisinaan ei. Tytöllä voi siten olla montakin nuorta miestä ympärillään, eikä heistä kukaan kuitenkaan näytä ylen epätoivoiselta, kun hän lopuksi valitsee yhden ja jakaa muille rukkaset.