»Erityisiä tuntomerkkejä: hänen kasvonsa ovat täynnä teerenpilkkuja ja rokonarpia ja näyttävät kokoonneulotuilta. Niiden väri vivahtaa vähän siniseen. Hänen molemmat silmänsä ovat kierot.»
»Mitä! Mitenkä siinä seisoo? Anna tänne passi!»
»Tässä seisoo: hän katsoo vähän kieroon!»
»Ettäkö minun kasvoni ovat siniset?»
»Niin tässä seisoo, isä!»
»Ja näyttävät kokoonneulotuilta?»
»Niin, tässä seisoo niin!»
»Mutta tämäpä vasta on hävytöntä! Reistraattori Schnabel on kirjoittanut minulle semmoisen passin! Minä olin muuten aikonut lähettää hänelle juottovasikan. Kaikki se muu minun pituudestani, nenästäni ja suustani on kyllä oikein ja paikallaan, ja se »ruumiikas» olisi myöskin saattanut käydä päinsä, mutta siniset kasvot on toki liian hullua.»
»No enkö minä sitä sanonut!» tiuskasi Swartin emäntä. »Kuules Frits, istahda alas ja kirjoita kopio tuosta passista minulle. Minä panetan sen lasikehyksiin, ja kun isäsi lähtee matkoille, on minulla siinä hänen kuvansa!»
Mutta nyt ukko Swart vihastui. Hänen hiuksensa nousivat pystyyn ja hän rupesi kiljumaan.