»Nyt on lukkari tullut ihan hupsuksi!»
Näin sanoen tilasi ukko Swart isoisän-tanssin:
»Un as uns' Grossvader de Grossmauder namm,
Dor was uns' Grossvader ein Brüdigam!»[1]
[1] Ja silloin kun isoisä isoäidin nai,
niin olihan se isoisä sulhona kai!
Swart tanssi Wittin emännän kanssa.
»Kas niin, naapurin-emäntä—nyt oikealle—nyt vasemmalle—nyt ympäri. No, sehän menee vallan loistavasti!»
Kun isoisän-tanssi oli tanssittu, istuutui vanhempi väki erääseen nurkkaan pelaamaan korttia.
»Ristiä kysytään! Tule ulos! Kaada hertalla! Kas niin! Nyt ruutua päälle!»
Merkillinen onni tuolla kylän seppä-veitikalla. Hän varmaan kurkistelee
Wittin kortteihin, sillä Witt häviää häviämistään.
»Hyvästi, herra pastori!—No, joko te nyt menette pois? Kellohan on vasta kaksitoista.—Hyvästi rouva pastorska! Ja kiitoksia käymästänne! Menkää tunkion vieritse, niin ette lankea!—Frits, vintiö, missä sinä nahjustelet? Tule lyhdyllä näyttämään tietä rouva pastorskalle!—Missä se kelvoton poika taas on?—Antakaa anteeksi, rouva pastorska! Minä tulen itse saattamaan. Naapuri Bolt, ota sinä minun korttini; Wittin vuoro on tulla ulos!»