»Niin», sanoi lukkari, »jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa Brüggen ohitse.»
Nyt tuli Kalle hengästyneenä takaisin.
»No, Kalle», sanoi Witt, »onko sinulla rahat?—Sanoiko äiti muuten mitään?»
»Ei hän mitään sanonut», vastasi Kalle.
»Näitkö sinä minun eukkoani?» kysyi Swart.
»Teillä oli koko porstua täynnä ihmisiä, ja ne juttelivat ja haukkuivat kuin rengaskoirat ja sanoivat, että te olitte vanha pöllö, kun otitte Fritsin mukaanne.»
»Siitä minä en välitä. Aja, Juhani!»
Ja nyt sitä lähdettiin eteenpäin ulos avaraan maailmaan, ensiksi läpi metsän.
»Niin», sanoi lukkari, »mitä minun taas pitikään sanoa;—hauskaa sentään on matkustella, erittäinkin kun on kukkaro täysi. Nuorempana minä olin hyvin utelias ja minä kuljeksin ympäri maata. Ja hyvin minut otettiinkin vastaan, tulinpa minne tahansa, sillä tietäkääs, minä olin uljas mies siihen aikaan, ja olin sievän näköinen, ja se on pääasia. Minä ajoin silloin tavallisesti postivaunuissa ja pidin kauniita viiksiä, aivan kuin olisin kuulunut sotaväkeen, ja olin helkkarin ylpeä.»
»Se on totta, se», sanoi Witt, »ja se on myös parasta.»