Kun he näkivät kadottaneensa vain yhden makkaran, astiallisen voita ja sämpylän, sanoi ukko Swart:
»On sentään hyvä, että kaikki päättyi niin, kuin on päättynyt. Mutta tästä jutusta me vaikenemme visusti kaikki, sillä muuten joutuisimme pilan esineiksi. Varsinkaan ei minun eukkoni pidä saada vihiä tästä, sillä sitten minä en enää saisi häneltä rauhaa. Kuuletkos, Frits! Sinä pidät suusi kiinni, ymmärrätkös?»———
Pikkulinnut, jotka olivat nähneet tapahtuman, kertoivat sen tovereilleen pitkin metsää, puulta puulle lentäen. Ja kun matkamiehemme ajoivat metsän läpi, kuului kaikkialta:
»Kuulkaapas, kuulkaapas! Swart ja Witt, Swart ja Witt. Niitä narrattiin. Varis ties, varis ties—tirlirlit. Koko metsä sen tietää. Kas vain, kas vain! Witt, Witt—Witt—veijari!»
Ja käki kummasteli ja kukerteli.
Ja harakka nauroi ja närhi kirkui:
»Sepä oikein, se oikein!»
Ja kun he ajoivat ulos metsästä, istui varis petäjän oksalla ja raakkui:
»Huraa, huraa! Ukko Swart, ukko Swart, jopa vain, jopa vain, jopa narrasivat!
Ja orapihlajapensastossa pellon laidassa lauleli rastas: