»Ei haittaa, ei haittaa, sääli housuja, keltahousuja!»
Ja vanha tarhapöllö kiljui Wittille:
»Ukko Witt, ukko Witt, kello putos, uhuu, putos pensastoon, uhuu!»
Ja se oli totta, sillä kun Witt aikoi katsoa kuinka paljon kello oli, oli hänen suuri taskunauriinsa poissa.
Kun he sitten vihdoinkin saapuivat majatalon pihalle, seisoi siellä oven edessä neljä hanhea, ja ukko hanhi sanoi:
»Mitä tyhmyyksiä! Kuka käskee nukkumaan avoimella maantiellä!»
Ja kolme tyhmää naarashanhea rupesi myös huutamaan:
»Kuka antaa itseään niin narrata, kuka vain, kuka vain!»
V.
»Käykäämme tähän sisälle», sanoi ukko Swart. »Isäntä on höyli mies. Hän oli ennen räätäli, mutta nyt hän on ostanut 'Hiljaisen rauhan' ravintolan.»