»Niin», sanoi räätäli, »semmoista tapahtuu. Oikeat hyvät sikarit eivät tahdo koskaan palaa,—ainakaan muu-*, tamat niistä. Mutta voidelkaamme sitä vähän talilla, niin se tulee hyväksi. Kas niin, purkaa nyt vielä palanen pois!»
Se auttoi silmänräpäyksessä, ja kaiken imemisen, puremisen ja voitelemisen jälkeen saatiin sikari vihdoin palamaan loppuun, ja räätäli hykerteli tyytyväisenä käsiään.
»Eikös se olekin erinomainen sikari?» sanoi hän, »koko huone siitä hajahtaa.»
»Niin», sanoi Swart, »se haisee melkein samalla lailla kuin traanilamppu siellä kotona, kun eukko on puhaltanut sen sammuksiin ja antaa sydämen savuta.—Minä olenkin iloinen, ettei siitä ole enää mitään jälellä.»
Matkamiehemme olivat päättäneet jatkaa matkaansa omnibus-vaunulla, ja nyt astui ajuri Kalle Vepupp huoneeseen.
»Huomenaamulla kello neljä minä pysäytän tähän», sanoi hän. »Olkaa silloin valmiina; paitsi teitä, tulee mukaan kahdeksan musikanttia, ja sitten ovat vaunut täynnä.»
* * * * *
Heidän istuessaan tässä matkaansa tuumailemassa tulivat Frits ja Kalle kotia kometiaa katsomasta.
»Mitä hiisiä», sanoi ukko Swart, »onko se jo lopussa? Ja minä kun luulin, että näytös nyt vasta alkaisi.—No mitä kappaletta ne tänään näyttivät?»
»No, isä», sanoi Frits, »siinä oli pyssynluotien valamista ja ampumista ja paholaisen rotko pääkalloineen, iso huuhkaja, piru itse ja minkä mitäkin pirunkonstia.»