»Pidä suusi! Minä en ole vielä puhunut loppuun. Siinä peijakkaan yhdistyksessä Güstrowissa on viisaita, herroja, jotka tuntevat maanviljelystä ja kaikenlaisia kirjoja. Ja ne sanoivat naapuri Wittille: 'Se, jolla on poika', ne sanoivat, 'ja antaa hänen laiskotella uunin päällä, se on tyhmä aasi'. Ei, sanoivat he, jos hänestä tahdotaan saada kelvollista maanviljelijää, niin tulee hänen matkustaa Belgiaan ja oppia korkeampaa maanviljelystä, joka siellä kuuluu olevan jotain oikein erinomaista. Ja minä sanoin: 'No, mitä sinä arvelet, Witt?'—'Minäkö?' hän sanoi. '*Minun* poikani pitää lähtemän sinne'.—'No, sitten pitää *minun* kanssa, vaikka peijakas perisi', sanoin minä.—Ja nyt sinä tiedät, miten on asian laita, ja pidä nyt siivosti suusi kiinni, sillä minä en tahdo kuulla mitään vastaväitteitä.»
Tuoli oikein poltti Swartin emäntää, ja hän väänteli itseään ikäänkuin olisi istunut neulojen päällä. Mutta nyt täytyi hänen puhua suunsa puhtaaksi, sillä hän ei enää kauempaa voinut hillitä itseään.
»Mitä? Kas, kas vain! No, tämäpä vasta loistavaa! Minun pitää olla vaiti tuommoisen taulapään tähden kuin sinun. Vai niin, minä saan pitää suuni kiinni!»
Ja nyt hän antoi sanain tulla suustansa. Ja sanat pulppusivat Swartin emännän suusta kuin olut juuri avatusta täysinäisestä tynnyristä.
Ukko Swart istui alallaan kädet ristissä ja antoi myrskyn riehua. Mutta kun hän luuli sen menneen ohi, niin se alkoikin uudelleen; eukko oli vain vähän vetänyt henkeä välillä.
»Vai niin! Sinä tahdot lähettää sen viattoman lapsiraukan ulos maailman matkoille? Luulenpa todellakin, että niin tekisit, ellen minä ottaisi häntä suojaani. Minun oma poikani, oma Fritsini! Meillä ei ole muita kuin hän yksin, ja mitä tekisit, jos me kadottaisimme hänet?—Senkin vanha nauta!»
»Rauhoituhan, eukkoseni», sanoi ukko Swart. »Jos se nyt tuleekin vähän maksamaan, niin tahdon mielelläni uhrata sen hänen hyväksensä. Ja eihän hän enää ole mikään lapsi, pääsihän hän viime vuonna arvannostossa vapaaksi asevelvollisuudesta. Ja mitäpä hänelle voisi tapahtua; hänhän matkustaa yhdessä Kalle Wittin kanssa.»
»Kalle Wittin kanssa! Lammas pannaan siis toisen lampaan kaitsijaksi. Hänhän on aivan yhtä lapsellinen kuin Frits, ja sinä lähetät ne molemmat onnettomuuteen.»
»Mutta pidä nyt jo suusi, muori! Nythän sinä rupeat ihan hulluttelemaan. —Mutta kukaan ei saa sanoa, että minä lähetän poikani onnettomuuteen; —minä matkustan heidän mukanaan Belgiaan.»
»No, kas tämäpä vasta kaunista! Ei kestäisi kauaa, ennenkuin santarmit ottaisivat teitä kaikkia niskasta kiinni ja veisivät teidät maankuleksijoina putkaan, jossa saisitte istua pitkät yöt.»