»Voin minä sinulle senkin tehdä!»
He seisoivat kaikki ukko Wittin ympärillä voimatta tarpeekseen ihailla housuja.
»Niin, veli Swart», sanoi pasuunan puhaltaja, »näiden housujen laita on sama kuin minun torvenikin: milloin se on pitkä, milloin lyhyt.»
»Ja näissä sinä voit esiintyä missä tahansa», sanoi Swart. »Tässä kaupassa sinä et tullut petetyksi; soisinpa, että housut olisivat minun.»
Ja sitten he jatkoivat matkaansa, mutta silläaikaa kun he matkustavat, lähdemme me katsomaan mitä kotona on tapahtunut.
IX.
Kun Juhani illalla tuli kotiin, hääräili Swartin emäntä porstuassa.
»Hyvää iltaa», sanoi Juhani ja nosti hattuaan. Nyt piti tapahtua, että pieni rasia, jonka Frits oli lähettänyt Dorotealle ja jonka Juhani oli kätkenyt lakkiinsa, putosi ja kieri Swartin emännän jalkoihin. Juhani ei ollut tästä hyvillään; hän tiesi, ettei Fritsin äiti tiennyt asiasta mitään, olihan Frits sanonut: 'Minulla on erinäisiä *salaisuuksia* lukkarin Dorotean kanssa',———ja Juhani kumartui ottamaan rasiaa. Mutta Swartin emäntä ehti ennen häntä ja sieppasi rasian.
»Mitä tässä on?» kysyi hän.
»No, eihän siinä mitään ole», sanoi Juhani. »Mitäpä siinä voisi olla?—
Se on *minun*, antakaa se minulle.»