»Tämä on synti ja häpeä!» puhkesi hän sanomaan ja alkoi nykiä pois lähimpiä rikkaruohoja.
Mutta minkätähden tämä on synti ja häpeä, Swartin emäntä? Minkätähden sinulla on vielä rikkaruohoja omassa sydämessäsi?
Hän meni aidan luo, joka erotti kesantopellon keittiökasvimaasta, katsoakseen pientä kirjavaa vasikkaansa.
Mutta hän ei nähnyt sitä.
Silloin kiipesi hän aidan yli ja meni pellolle.
Astuttuaan vähän matkaa tuli hän purolle, jonka poikki oli mentävä kapeita porraspuita pitkin.
Kyllä tuon portaan pitäisi kestää, onhan se kestänyt niin kauan eikä kukaan vielä ole pudonnut veteen; onpa se ollut siinä jo monta vuotta.
Jos se nyt pettäisi? Eukko on painava!
No, ei sinun tarvitse pelätä. Vaikka tuommoinen leppäpuu onkin vanha, niin se on sitä sitkeämpi.
Kun eukko oli tullut keskelle puroa, rupesivat porraspuut ratisemaan. No, jos ne vähän ratisevatkin, niin ei niiden silti tarvitse poikki mennä. Ei!