Ensin tuli Wittin emäntä.
»Herra jesta, kuinka sinä voit pudota puroon ja melkein hukkua siihen!
Olethan sinä muutoin aina niin säännöllinen ihminen.»
»Silta—ai ai—silta meni rikki», ruikutti Swartin emäntä.
»Mitäs sellaisia puhut! Tyhmyyksiä! Puron yli vie leveä kivisilta, ja kuitenkin sinä putoot veteen!»
Useita eukkoja astui nyt tupaan lausumaan ihmetystänsä, sääliänsä ja myös muistutuksiansa.
»Mutta kuinka se oli mahdollista?»
»Pudota veteen keskellä päivää!»
»Olemmeko me koskaan millään tavalla pahoittaneet sinun mieltäsi?»
»Jumala siunatkoon! Hän tahtoi varmaan hukuttaa itsensä!»
»Ehkä senvuoksi, että hänen miehensä kuleksii ympäri maailmaa.»