Muuanna hyvänä päivänä jutellaan: — Oletkos kuullut uutisia? Seppä ja mylläri kulkevat kosimassa voudin Fiinaa ja Maijaa. Sanotaan, että häät pidetään jo Martinpäivän iltana.
Ja aivan oikein. Martinpäivän iltana menivät molemmat parit naimisiin, ja vanha vouti piti oikein jyryt häät. Me herraskartanon nuoret olimme mekin kutsutut, ja muistan vielä tänään, kuinka iloisesti kaikki kävi, sillä kirjurimme Ludvig Brookmann kaatoi aamupuoleen kannun väkevää olutta päähäni ja kun minä suutuin, sanoi hän, että se oli vain leikkiä.
Häiden jälkeen oli kuten pitikin. Mutta ei kestänyt kauvan, ennen kuin alettiin hieman supatella:
— Oletko kuullut, naapuri? Myllärin vaimo lyö miestään. — Ja niin se tekikin.
Eräänä sunnuntaina iltapuoleen, kun seppä istui kapakassa ja pelasi korttia, tulee mylläri hänen luoksensa ja sanoo:
— Tiedän kyllä mitä tapahtuu illalla, tiedän kyllä.
— Mitä sitte? kysyy seppä ja nousee ja menee ulos lankonsa kera.
— Oh, älä nyt ole olevinasi, sanoo mylläri. Me molemmat olemme kyllä joutuneet kauniiseen kiipeliin.
— Jos tarkotat minun vaimoani — vastasi seppä — niin minusta on kaikki hyvä sellaisena kuin on.
— Niin, kun hän ei ole kotona, sanoo mylläri.