"Niin", lausui Bräsig, "ja nyt on taas rauha talossa, nyt on kaikki, kuin olla pitää, nyt muiskaiskaa suuta!" — "Vielä kerta, Jokkum, ettei vasen suupielesi jää osattomaksi!"

Ja niin tapahtui, ja pehtori Bräsig pötki tiehensä suoraa päätä Gürlitziin, ilmottamaan pienelle ristilapsellensa Miinalle näitä hyviä sanomia. Hän meni suorinta polkua, joka oli juuri sama, jolle ritariskartanon omistaja Mukkel oli pystyttänyt varoituspaalun, ettei sitä myöden saataisi kulkea; mutta Pomukkel ei ollut päässyt aikomuksensa perille, sillä Gottlieb oli Bräsigin yllytyksestä vastustellut tätä tien sulkemista ja oli voittanut asian oikeudessa.

Kun Bräsig nyt kävi tätä polkua myöden, sattui herra kartanon omistaja juuri tulemaan häntä vastaan ja veti jo kaukana muotonsa hyvin ystävällisen näköiseksi ja lausui likemmäksi tultuansa: "Hyvää huomenta, rakas naapuri…" — edemmäksi ei hän päässyt, sillä Bräsig viilsi hänen ohitsensa ja lausui, luomatta häneen silmäystäkään: "Joku on aikonut vedättää minulta saappaat pois jalastani, että hyppelisin tässä kuin harakka paljain jaloin;" ja niin meni hän menojansa, katsahtamatta edes taaksensa.

Ja kun hän nyt oli toimittanut asiansa Miinan luona Gürlitzissä ja kun Miinan suuri ilo vähän oli asettunut ja Liina oli pyytänyt häntä jäämään koko päiväksi pappilaan, vaikka Gottlieb ei tosin voinut hänelle seuraa tehdä, sillä tänään oli lauvantai ja hänen oli tekeminen saarnaansa, sanoi Bräsig: "Rouva kulta, jokaisella on tehtävänsä, ja jos pastori Gottliebillä on saarna tehtävänä, niin miks'ei minulla myös? Pitäähän minun vielä tänä iltana mennä reformiyhtiöön;" ja niin lähti hän matkalle Rahnstädtiin.

Luku 38.

Bräsig ja Pomukkelskopp reformiyhtiössä. — Saako toinen veli vetää toiselta saappaat pois jalasta? — Herra Pomukkelskoppia pidetään suur-mogulina ja herra Schulzia etanana. — Mistä köyhyys on mailmaan tullut, ja miksikä se yhä vielä on mailmassa olemassa. — Platonin tasavalta pitäisi toimeen pantaman; pelivapaus pitää olla; indigo on liian kallista; köyhyys pitää olla, mutta sen pitää olla järjellinen; tievero on poisteltava ja kansallisomaisuus hankittava: häränpaisti ja luumut maistuvat hyvältä kyllä, mutta niitä emme saa. — Pehtori Bräsig seppelöitynä. — "Hohe Lorbeern stehen, wo der Krieger schläft".

Kerrottuansa mitä uutisia hänellä Reksowista ja Gürlitzistä oli kerrottavana, ja koska pastorin rouvalla ja Hawermannilla ei enää ollut mitään kysymistä, lähti Bräsig taas matkaan: "Älkää panko pahaksi", sanoi hän, "minun on, niin pian kuin olen saappani muuttanut, meneminen reformiyhtiöön. Sinun pitäisi tulla mukaan, Kaarlo, me valitsemme tänään itsellemme uuden esimiehen, koska vanha ei enää sano voivansa hoitaa asioita. Minä valitsen sihteeri Reinin — tunnetko häntä? Näppärä mies, oikein koko mailman tuntia; mutta kepposia tekee hän, se on totta. Ja tänään on meillä myös eräs hyvin tärkeä asia keskusteltavana — rehtori Baldrian sanoo sen koskevan ajanhenkeä — me aiomme nimittäin ottaa selvän siitä, mikä on syynä suureen köyhyyteen mailmassa. — Tuleppa vaan mukaan, Kaarlo".

Mutta Kaarlo ei tahtonut, ja Bräsig meni yksin.

Ensimäinen, jonka Bräsig sattui näkemään reformiyhtiön kokoussalissa, oli — Samuli Pomukkelskopp, joka myöskin, Bräsigin havaittuansa, heti riensi häntä kohden: "Hyvää iltaa, rakas veli, kuinka sinä jaksat, Sakari kulta?"

Monta ei ollut tässä näkemässä, miltä Bräsig näytti, tämän kuultuansa, ja ne, jotka sen näkivät, ällistyivät niin, etteivät oikein selvää käsitystä siitä saaneet; mutta suutari Bank näki sen ja hän on sen minulle kertonut: "Fritz", sanoi hän, "hän näytti ihan semmoiselta kuin katselisit kuvaasi mykevän lasin pinnalla: suu oli toista vertaa leveämpi ja nenä toista vertaa paksumpi kuin tavallisesti, ja koko naama näytti tulelta ja rasvalta, ja kun hän asetti toisen jalkansa pistekkeesen ja sanoi: 'Herra Samuli Pomukkelskopp, teillä ei ole oikeutta minua sinutella', tiedätkö miltä hän silloin näytti? Ihan tesmälleen semmoiselta kuin Andreas Hofer Tirolista, jonka kuva killuu Vossin kapakan seinässä Ivenackissa, sillä erotuksella vaan, ettei pehtorilla ollut mitään pyssyä kädessä. Ja niin kääntyi hän pois ja näytti Pomukkelskopille takapuolensa, ja minkämoisen takapuolen! ja meni vaalipöydän ääreen valitsemaan esimiestä ja huusi suurella äänellä kautta salin: 'Minä valitsen herra sihteeri Reinin,[15] sillä puhdas pitää meidän seuramme oleman ja kun eräs saastainen roisto tänne tunkee, on hän ulos ovesta viskattava'. Sitä ei nyt kukaan ymmärtänyt; mutta kaikki vaikenivat hiljaa, sillä että täällä jotakin oli tapahtunut, sen tiesi jokainen; ja kun hän nyt kävi läpi salin, tekivät kaikki hänelle tilaa, sillä hän näytti kiukkuiselta kuin sonni, joka uhkaa puskea; mutta hän istui kuitenkin levollisesti salin toiseen päähän, ja mitä sitte tapahtui, tietää jokainen reformiyhtiön jäsen". — Niin kertoi Juha Bank minulle, ja minä uskon häntä, sillä hän oli minun hyvä ystäväni ja oli rehellinen mies, vaikka hän oli vaan suutari; eräs kelvoton konna saatti verisellä teollaan hänen ennenaikaiseen hautaan sentähden että hän puolusti oikeutta, ja vaikk'ei se tähän kuulukkaan, tahdoin minä kuitenkin siitä kirjottaa, että niin kunnianarvoisan miehen ja rakkaan ystävän muisto ei olisi ainoastaan hänen hautakivellänsä luettavana.