"Siitä ei mitään hyötyä", sanoi Mooses, "sillä hän seisoo kumminkin oven takana ja kuultelee".
"Se on ihan yhdentekevä, Mooses, sillä täällä en minä kumminkaan voi teille sanoa, mikä minun asiani on. Voitteko tulla minun kanssani minun asuntooni?"
"Hawermann, minä olen vanha mies".
"Niin kyllä, minä tiedän sen; mutta ilma on lämmin ja kuu on noussut; minä tahdon taluttaa teitä kädestä; niin, Mooses, minä tahdon kantaa teitä, jos niin tahdotte".
"No, mitä on sitte tapahtunut?"
"Mooses, minä en voi sitä teille täällä sanoa, teidän täytyy saada kuulla omilla korvillanne, nähdä omilla silmillänne. Te voitte tehdä hyvän työn".
"Hawermann, te olette kunniallinen mies, te olette olleet minun ystäväni nuoruudesta asti, te teette, mikä on oikein. Kutsukaa Taavetti".
Hawermann aukaisi oven — oikein! — siellä Taavetti seisoi, oven takana: "Herra pehtori, te ette saa viedä minun isääni tänä yönä, hän on vanha mies".
"Taavetti", huusi vanhus, "tuo tänne minun päälyssaappani!"
"Isä, ette saa mennä! Minä kutsun äitiä".