"Kutsu sinä vaan äitiä, minä menen!"
"Mitä aiotte tehdä, isä?"
"Minä aion tehdä kaupan, suuren kaupan".
"Sitte tulen minä mukaan".
"Taavetti, sinä olet vielä liian nuori, nouda tänne päälyssaappaat".
Ei muuta neuvoa ollut, Taavetin oli ne tuominen ja vetäminen isänsä jalkaan, Hawermann tarttui lujasti kiini vanhuksen käsivarteen, vanhus kahmas vasenpuoliseen takintaskuunsa henskelin puutteessa ja käydä tölppäröi vitkalleen ja askel askelelta Hawermannin sivulla pastorin rouvan asuntoa kohden.
Kun Hawermann Mooseksen kanssa rähmi yli pastorin rouvan kynnyksen, ei voinut se tapahtua ilman kolinaa, vaan Mooses töyttäsi ovea vastaan ja kompastui yli kynnyksen, niin että hän oli kaatua. Tämän tietysti kuuli pastorin rouva yhtä hyvin kuin kaikki toiset, jotka hänen luonansa olivat.
"Herranen aika, siinähän tulee Hawermann Miina raukan kanssa taas takasin", sanoi rouva Behrens, juoksi ovelle ja pisti päänsä ulos; mutta sen sijasta että hän luuli saavansa nähdä Miinan ajettuneet posket, seisoi Mooses hänen edessänsä yönutussaan, päälyssaappaat jalassa, vanhan ryppyisen naamansa kanssa, ja katseli häntä suurilla mustilla silmillänsä: "Hyvää iltaa, rouva Behrens!"
Pieni pastorin rouva hypähti takaperin melkein keskelle huonetta: "Taivaan pyhät!" huudahti hän, "Hawermannihan harjottaa tänä yönä kaikenlaisia taikatemppuja ja epäkristillistä menoa, nyt vetää hän vielä keskellä yötä vanhan juutalaisenkin tänne; mitä on juutalaisella Miinan hammaspoltteen kanssa tekemistä?"
Rouva Nüssleristä tuntui, kuin seisoisi hän kyökissään Reksowissa ja perkaisi kaloja ja olisi juuri tarttunut oikein kelvollisen hauen kiduksiin kiini, ja tuo hirviö hälväisisi hänen peukalonsa suuhunsa ja pusertaisi nyt hiljaa, varsin hiljaa hampaansa yhä syvemmälle hänen lihaansa ja hänen täytyisi olla alallaan, ettei hirviö veisi koko sormea. Miksikä olikaan rouva Nüssler valhetellut? Ja vielä päälliseksi semmoisia valheita, joiden joka silmänräpäys oli tuleminen ilmi.