"Te olette myös sanoneet ylös velkanne".
"Se on totta".
"Mooses, teidän on peräyttäminen velkomisenne; teidän rahanne ovat varmassa tallessa".
"Mikä on varma? Puhuinhan teidän kanssanne asiasta jo keväällä. Nykyisinä aikoina ei ole maatila enää varma, ainoastaan mies on varma, herra von Rambow ei ole mikään varma mies, hän on huono maanviljeliä, hän on hevosnarri, hän on pel…"
"Vait! Muistakaa, että hänen rouvansa on täällä meidän luonamme".
"No, minä muistan".
Frida kärsi kamalia tuskia. Tuokion aikaa kesti äänettömyyttä. Hawermann alotti uudestaan: "Jos keksittäisiin joku keino, jos pantaisiin kartano arennille…"
"Kuka arenteeraa nykyaikana?" muistutti Mooses.
"Tahi jos saataisiin herra von Rambow suostumaan, että hän ottaisi kelvollisen pehtorin ja luopuisi itse kokonaan maanviljelystoimista…"
"Hawermann", puuttui Mooses puheesen: "Te olette vanha mies, te olette viisas mies, te tunnette mailman ja tunnette herra von Rambowin, oletteko nähneet ketään herraa, joka on sanonut: minä en tahdo enää olla herra, minä annan toisen olla herrana?"