"Niin, ja sitte", sanoi Hawermann varsin tyynesti, "tarvitsemme vielä pari kolme tuhatta taaleria käsirahoja, että voimme voimakkaasti ja järjellisesti ryhtyä uudestaan maata viljelemään".
"Herjetkää, herjetkää! Nämä ovat ikäviä asioita, varsin ikäviä", huudahti Mooses ja näytti siltä, kuin aikoisi hän nousta ylös sohvalta.
"Malttakaa, Mooses! Minä en ole vielä lopussa".
"Herjetkää, herjetkää! Minä olen vanha mies, minä en rupee semmoisiin asioihin", ja hän nousi seisoalle ja valmistelihe lähtöön.
"Kuulkaa minua toki ensiksi loppuun, Mooses! Teidän ei ole tarvis antaa rahoja — ne nousevat kai noin 31000 taaleriin; toiset, taatut henkilöt antavat rahat; teidän on vaan Juhannukseksi hankkiminen ne".
"Abrahamin Jumala! Minun on näinä aikoina neljäntoista päivän kuluessa hankkiminen yksineljättä tuhatta taaleria! yksineljättä tuhatta taaleria! ja ne narreille, jotka ajattelemattomuudessaan ryhtyvät tämmöisiin toimiin!"
"No, Mooses, älkää olko millännekään! Kirjottakaa nimet ja summat, jotka minä teille mainitsen. — Tunnettehan rouva Behrensin? Kirjottakaa rouva Behrensin puolesta 5000 taaleria".
"Niin, minä tunnen hänen, hän on hyvä rouva, auttaa köyhiä; mutta miksikä pitää minun kirjottaa?"
"No, kirjottakaa vaan".
Mooses otti lompakon povestaan, kostutti lyijykynäänsä ja kirjotti:
"No, minä kirjotin: 5000 taaleria".